torstai 28. maaliskuuta 2013

Pikaterkut!

Koska Stefanilla on vapaa (oli jo eilen mutta ei tehty kaupassa käyntiä lukuunottamatta mitään), meidän pieni koti näyttää hävityksen kauhistukselta (käyttääkö näitäkään sanoja kukaan muu kun mun äiti), aurinko paistaa (kahteen päivään ei paistanut, mulle katastrofi :D) ja koska Stefan kokkaa gnocchejansa ja Lucas tahtoo kokoajan tehdä kaikkea mitä se ei sais tehdä (sen mielestä on kivaa esimerkiks työnnellä itsensä pois matolta ja viltiltä että pääsee nuolemaan lattiaa) en jaksa istua koneella nyt kun ihan näin vaan pikaisesti! Tulin vain laittamaan muutaman kuvan meidän pienestä auringonpaisteesta, joka huomenna jatkaa toivottavasti samoilla linjoilla kun ne mun isi ja veli tulee nyt sit Alppilomallensa! :) Vähän sitä nuo hampaat kiukuttaa, mut yleensä vain iltaisin.

...aamuisin se näyttääkin aina sitten tältä kun siirrytään makkarista olkkariin ja se pääsee rakkaiden lelujensa luo, yleensä siihen kuuluu vielä se innosta kiljuminen. :D

Oli vähän viileetä tuuletuksen jälkeen, Lucas ei kauaa kapalossaan viihtynyt vaikka noin onnelliselta näyttääkin. :D

Huomatkaa myös hänen ihana uusi safarifriends-yöpuku! :D Ja nyt mä alan touhuamaan, palaillaan ehkä aikaisintaan sunnuntaina kun finskivieraat on kotimatkalla. :) Ai että kuinka mä odotan mitä kaikkia ihanuuksia taas saadaan, mä tilasin pelkästään salmiakkia ja dippijauheita mut esimerkiks minun ihana siskoni oli just eilen kirpparilta löytänyt Lucakselle ties mitä kaikkea hauskaa aaww ♥ Mäkin kyllä heti ekana juoksen kirpparille kun Suomeen tullaan! No okei, en ehkä ihan heti ekana. :D Noniin mutta nyt yllättäen eksyin taas aiheesta, äkkiä huspois ciaooo :*

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Jotain uutta.

Lucas kävi tuttuun tapaansa kympiltä nukkumaan ja Stefan on kaverinsa kanssa bissellä. Telkkarista ei tullut yhtään mitään, joten katsoin netistä taas Matkaoppaita (se on mun uusin lemppari mut mulla on enää viikko katsomisaikaa jäljellä voiei!) ja apua en kestä miten jotkut ihmiset voi olla niin aivotornadoja. Suokaa mulle anteeks kun päivittelen kyseistä ohjelmaa näin pari vuotta jäljessä, mut en oo koskaan aiemmin kattonut sitä. Selvis sekin minkä takia Teuvo Hakkaraisen tyyliset sankarit on päässeet eduskuntaan, no, jos ihmiset äänestää niissäkin vaaleissa samoilla periaatteilla kun yhdet Turkissa asuvat eläkeläiset kunnallisvaaleissa niin ei ole mikään ihme. "Kunhan nyt jotain äänestin" sekä "ihan nimen perusteella valitsin" oli musta mitä mahtavimmat perustelut.

 Lucaskin pohtii.

Mutta asiaan! Lucaksella on HAMMAS! Kääk! Ei se taida vielä olla ihan läpi, mutta se on niin terävä että mua sattuu kun se järsii mun kättä. Se oli yks ilta tosi itkuinen, kesti kaksi tuntia saada se nukkumaan (normaalisti se siis nukahtaa heti syötyään) ja Stefan sanoikin että tän on nyt pakko johtua niistä hampaista koska sillä oli muuten asiat ihan kohdallaan ja sanoin vaan et joojoo, niin ollaan luultu monesti aiemminkin. Mutta eilen se sitten oli ilmestynyt! Illalla se vielä heräs kaksi tuntia nukuttuaan, itki lohduttomasti hetken ja nukahti sitten taas uudestaan ja nukkui aamuun asti. Siinä toista sylitellessäni mietin jo kauhulla kuinka se heräilee koko yön vartin välein itkemään mutta ei (kaikki kunnioitus ja syvä kumarrus koliikkivauvojen vanhemmille, mulle riitti kauhuks jo kun mietin moista mahdollisuutta).

Toinen uutuus on se että Lucas on alkanut nukkumaan kyljellään? Erikoinen tyyppi, mutta nukkukoon miten tahtoo. En tosiaan tiedä nukkuuko se koko yön tai päikkärit kyljellään vai ei kun en siinä vieressä vahtaa ja herätessään se on kääntynyt jo takaisin selälleen. Paitsi aamuisin, jolloin sängyssä norsunsa kanssa hihitellessään se on ehtinyt yleensä kääntyä jo mahallensa ja läpsii sängyn reunoja kun mä nousen ja aloitetaan uusi päivä. Yhyy, musta on kurjaa että meidän pitää kohta jo luopua meidän ihanasta kehtosängystä ja siirtyä pinnasänkyyn, koska pian Lucas ei mahdu enää nukkumaan tuossa. Se on niin kovin ihana, pitää varmaan jo alkaa miettimään jotain vielä ihanempia tapoja millä naamioida alkuun katala pinniskin samanlaiseks pesäks kun tuo että tottuminen olis helpompi.

 Ilopilleri Tikruineen.

Eikö mulla muita uutuuksia ollukaan! Ups, no nyt tää mama menee sit sänkyyn odottelemaan kumpi tulee ensin, uni vai Stefan, ciaooo :*

lauantai 23. maaliskuuta 2013

33 x nimi.

Kansainväliset nimet on kuulostanut mun korvaan aina tosi kauniilta ja mulla oli aikoinaan pari suosikkia jotka olisin tahtonut tulevalle lapsellenikin antaa. Nojoo, se oli silloin kun en tuntenut vielä kovin montaa ulkomaalaista. Kun Lucakselle alettiin miettiä nimeä, jouduin heti heittämään muutaman vanhan lempparin mielestäni koska samantien kun ajattelin jotain tiettyä nimeä tuli mieleen joitain ihan muita dorkia joiden nimeä en voinut kuvitella antavani omalle söpölle vauvalleni. Tai sitten Stefan teilasi ne koska joku sen sukulaisista, jonka olemassaolon se on nimeä lukuunottamatta unohtanut, on sen niminen.

Silloin kun mun ihana rakas pappani yli kymmenen vuotta sitten kuoli, päätin että jos joskus saan poikalapsen annan sille toiseksi nimeksi papan nimen. Enpä vain silloin ajatellut että päädyn yhteen ei-suomalaisen miehen kanssa (en voi sanoa ulkomaalaisen koska mä olen täällä ulkomaalainen). Vanhin mun Suomen parhaista kavereista kysyi heti nimiasioista jutellessa että kai babyn toinen nimi tulee meidän papalta, mut mua vähän epäilytti, koska niinkin vanhanaikainen suomalainen nimi kuin Olavi ei oikein olisi sopinut Lucaksen kanssa, mutta Stefan vakuutti että tottakai sopii! Se ei tosin heti muistanut kyseistä nimeä, vaan sanoi usein oliivi.


 Itävallassa yksi etunimi on normaalia, kaksi ei. Nykyään kaksikin on jo ehkä vähän yleisempää, mutta ei vielä kuitenkaan normaalia. Senkin takia Stefan antoi mulle oikeastaan vapaat kädet päättää toisesta nimestä, kun sen mielestä se on jopa turha. :D Katja sanoikin että ei sitä käytetä muuten kuin siinä vaiheessa kun täytyy komentaa uhmaikäistä kaikilla etu- ja sukunimillä. Lucaksella on kyllä siis vain yksi sukunimi, mutta siinä on 17 kirjainta. Stefan olis tahtonut sille mun sukunimen, mutta mun mielestä vierasperäisiä kirjaimia sisältävät vähän kansainvälisemmät nimet ei todellakaan sovi yhteen noiden tavisfinskisukunimien kanssa (haha, meikähän on Järvinen). Plus että täällä Järvinen on vähän turhan eksoottinen eikä meinaa taipua ihan joka suuhun tai paperiin.

Lucaksen nimivalinta sujui siis aikalailla ongelmitta. Toivonmukaan meille suodaan vielä toinenkin tommonen pikkudorka meidän elämää ihastuttamaan, vaikkakin sen nimeks tulee sitten varmaan Nimetön. :D Se ei toki ole vielä todellakaan ajankohtaista, mutta heitellään silti kivoja nimiä toiselle niiden putkahtaessa päähän. Nykyään kun katon teksti-tv:ltä urheilutuloksia, heittelen sieltä Stefanille mua miellyttäviä nimiä (sekä poikien että tyttöjen), mutta tähän mennessä ei olla löydetty vielä yhtäkään mikä olis ollu molempien mielestä kiva. :D Musta esimerkiks Frida ja Stina oli kivoja nimiä, mutta Stefanin mielestä ne kuulostaa siltä kun lapsi olis täys holzkopf, puupää. Eli not myöskin mun svedulemppareille. Muutama kuulostaa sen mielestä sit taas prostituoidun nimeltä, kuten esimerkiks Stella. Joo.


Nimiä mietittäessä yksi hankaluus on se, että nimen pitäis sopia sekä itävalta- että finskisuuhun. Mun sisko oli huolissaan että Lucas saa "jonkun saksalaisen nimen jota se ei osaa lausua", joka kävi myös mun mielessä. Mä sanon jopa Stefaninkin nimen erilailla suomea  puhuessani kun taas sillon kun puhun saksaks siitä tai kutsun sitä, siks Stinakaan ei olis sopinu koska se kuulostaa vähän dorkalta suhuäänteisen suusta, samoinkun Stefanin mielestä kuulostaa dorkalta jos sen nimeä ei lausuta suhuäänteellä. Lucas sen sijaan passaa jokaisen suuhun ja kaikki lausuu sen samanlailla! Moni eksyi kirjoittamaan sen kuitenkin c:n sijaan k:lla, joka tosin ei ole niin suuri erhe kuin ne kaikki tavat miten täällä kirjoitetaan mun nimeä...

Nojoo, kuten sanoin, onneksi sen toisen babyn nimen löytäminen ei ihan vielä ole ajankohtaista, koska siitä voi tulla tuskainen taival. Katotaan sitä sitten silloin, ehkä siihen mennessä ollaan jo löydetty molempia miellyttävä nimi! Ja jos ei, ainahan sille voi antaa nimeksi Matteus tai Markus oli sitten tyttö tai poika. Toi oli vitsi, mutta kerran Suomessa jonotin Akuliinassa vessaan ja joku mamma tuli siihen ja laittoi poikiaan miestenvessaan ja niiden nimet oli Matteus, Markus ja Luukas. Tosin siellä oli joku uskovaisten tapahtuma menossa mutta silti, musta aika karua! Nyt karua aamupuuroa ja Ladykracheria, ciao.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Maaliskuvaterkkuja!

Stefanilla on menossa kolmen päivän vapaat, vielä olis tää ja huominen jäljellä, ai että. :) Varsinkin kun kelikin muuttui takasin morsiameks, eilen oli vähän semmoinen polttareiden jälkeinen morsian-meininki. Kevät on tullakseen mutta ottaa taas takapakkia, yleensä nää takatalvet on ollut enemmän Suomen kuin Itävallan heiniä! No okei, ehkei voi sanoa takatalveks sitä jos taivaalta tulee jotain räntää mut mulle tää on uutta. :D Toivottavasti ens viikonloppuna olis hyvä keli ja Alpit tarjois ihanaa normikevättään kun ne finskit saapuu!

Tasan kolme vuotta sitten Neustiftissa oli ihan kevät ja samoin Innsbruckissa, tosin siellä nyt ei juuri koskaan lunta olekaan eikä Inn-joki tietenkään ikinä jäädy.

Nojoo, mun pojat katto Lemmen viemää (koska Stefan ei nähnyt sitä eilen kun se teki meille ruokaa hihi) mut nyt se loppu joten mun pitää alkaa pukemaan Lucasta (koska Stefan laittaa sille aina mitä kamalimpia väriyhdistelmiä) ja viihdyttämään molempia joten laitan vaan kuvaterkkuja (ne onkin monesta varmaan kivempia, ja ellei esim. Anna ole tajunnut niin ne saa isommiks klikkaamalla) ciao :*

Tein oikaisuvaatimusta verolautakunnalle (himoitsen mun miljoonia takaisin), Lucaksesta ei ollu kauheesti apua. :(

Äitin 29 vuotta sitten neuloma (tai kutoma tai virkkaama, en tiedä eroja) ihana villapotkari on vihdoin sopiva, harmi että näin lämpösillä keleillä. :D

 Käytiin lenkillä yks päivä kattomassa Stanglwirtin ihania lipizzoja aaww ♥ (heppatyttö on aina heppatyttö!)

Lucaksella ei mielestään ole tarpeeks puruleluja, täytyy syödä lelulaatikkoa. Onneks se ei yhtään kuolaa.

Lucas otti itsestään dorkailme-kuvia...

Kivaa on levittää ihan kaikki lelut lelulaatikosta ja sit heittää koko laatikko meneen.

On varmaan myös kivaa olla noin käsittämättömän söpö ♥ !

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Lucas opettaa mamaa!

Ennen en tiennyt vauvoista mitään, ainakaan niin että olisin voinut kuvitella olevani semmoisesta vastuussa vuorokauden ympäri. Olin kerran viettänyt aikaa yksin vauvan kanssa, muuten seurana oli aina myös joku muu. Sekin ajanvietto oli muutamia vuosia sitten puolisen tuntia entisen poikaystävän veljenpojan kanssa, jonka kanssa mietin lähes koko ajan miten vuoden vanha pieni ihminen voisi muka ymmärtää saksaa. Siis tottakai tiedostin että se oli sen äidinkieli jota se tietysti ymmärtää, mutta jotenkin suomikorvaan kuulosti vain niin oudolta höpötellä toiselle kielellä jota itse ei ollut vielä siihenkään ikään mennessä kunnolla oppinut.

En voi edelleenkään sanoa ettäkö omistaisin valtavat tietomäärät vauvoihin liittyen. Tiedän omasta vauvastani paljon asioita, mutta ei niitä voi alkaa huutelemaan koko kansalle ja julistaa että näin kaikki vauvat käyttäytyy. Minun kolmen kuukauden ikäinen vauvani nukkui öisin kuin tukki, mutta päivisin ei ollenkaan. Minun vauvani nukkuu edelleen melko vähän, mutta laadukkaasti. Minun vauvani ei saa hermokohtausta syödessään (mä en edes tiedä mikä on rintaraivari). Minun vauvani rytmiä ei ole helppo säädellä, hän säätelee sitä mieluiten itse. Minun vauvani on opettanut minulle kaiken itsestään. Mutta ei tää mama ala silti väittämään kenellekään että se mitä toi hattara-aivo touhuaa, olis se normi. Nojoo, ainakin jokainen äiti tietää (ja eiköhän myös lapseton ymmärrä) että jokainen vauva on erilainen.

Mutta on kuitenkin ihan perusjuttuja jotka olen itse hyviksi huomannut, vaikka muut äidit olis ihan toista mieltä. Näitä aion käyttää myös seuraavan lapsen kohdalla. Tutilla on monia positiivisia puolia (ja myös negatiivisia), mutta siitä irrottautuminen on yleensä kamala vaihe sekä lapselle että vanhemmille (yleensä, poikkeuksiahan tietysti on niinku jokaikisessä asiassa). Me ei annettu ikinä Lucakselle tuttia, siinäkin pelossa että se olisi alkanut imeä sormiaan, mutta siihenkään se ei ryhtynyt. Ei tarvitse aina miettiä onko joku tutti mukana, onko se puhdas, ja se mikä mua ilahduttaa ehkä eniten - ei tarvitse elää sen kamalan tiedon kanssa että aika käy vähiin ja kohta se trilleri koittaa ja tutista luopuminen täytyy aloittaa. Lucaksella on uninorsunsa jota se halailee ja pussailee ja josta se saa turvaa, mutta sitä ei todellakaan tarvitse kantaa mukana minnekään, se on ja pysyy sängyssä (mitä nyt välillä pääsee pesukoneeseen pyörimään).

Lastenruokia ollaan ostettu yhteensä varmaan alle kahdellakympillä. Tosin ei Lucas niitä ole syönytkään tässä kun vasta reilun kuukauden, tullaan varmasti ostamaan enemmän, mutta noi perussoseet on niin helppo tehdä itse. Pakastaminen jääpalakuutioiksi on nopeaa ja vaivatonta ja on kiva kun voi yhdistellä joka päivä erilaisen soseen, sen kun nappaa eri makuisia palasia pakkasesta. Ja se, että tietää että kaikki on varmasti luomua. Katsottiin yks päivä 45 minuuttia-tyylistä ohjelmaa (jonkalaisia tulee täällä melkein joka päivä), ja siinä oli järkyttävästä allergiasta kärsivä vauva. Lääkärit oli pitkään yrittänyt selvittää mille se on allerginen, kunnes se oli vihdoin selvinnyt - äidinmaidon mukana baby oli saanut viljelyvaiheessa vihanneksiin tai hedelmiin suihkutettavia aineita, joita äiti oli siis syönyt. Luomuainekset on lähes aina ilman näitä, sen dokkarin nähtyäni en enää ole sanonut Stefanille että se vois välillä hamuta muutakin kuin luomua. Ruoka-aineesta riippuen se saattaa olla jopa halvempaa. Lastenruokien hintaeroja en ole edes katsonut, mutta meillä on aina syöty ja tullaan myös jatkossa syömään pelkästään Hipp-merkkiä, olisi se ero millainen tahansa.

Mulla on itelläni aivan älyttömän kuiva iho (atooppiseen ihottumaan liittyvä neurodermatiitti) ja lääkäri sanoi että se saattaa siirtyä Lucakselle heti, mutta sen iho on ainakin vielä pysynyt ihan täydellisenä. Suomesta tuli jättipaketin kanssa hullusti kaikenmaailman rasvoja, mutta olen tainnut ehkä yhden avata ja sitäkin ihan tippasen käyttänyt. Ainut mitä me Lucakselle käytetään on öljy, joko apteekeista saatava ihan tavallinen manteliöljy tai sitten vielä taviksempi babyöljy. Ennaltaehkäisy on mun mielestä mainio hoitokeino (ja se että nään raavitun oman ihoni kokoajan :D), mutta koska pelkään samalla myös sitä että iho tottuu liikaa ei läträillä liiaks. Nojoo, en mä tiedä mikä on liikaa tai liian vähän, mutta tähän asti kaikki on ollu perfekt, mietitään sitten muutoksia jos jotain ilmenee.

Google on ystävä, Google kertoo paljon asioita. Sillon kun Google vie semmoiselle sivulle, joka on  luotettava. Näin vauvanoviisina ei ole aavistustakaan onko joku asia "normaalia", vai pitäiskö olla kummissaan tai jopa huolissaan. Sillon on kiva äkkiä kirjottaa Googleen hakusana, jonka perään se itse tarjoaa yleensä vaikka kuinka monta eri vaihtoehtoa. Tosin usein, hakusanoista riippuen, se tarjoaa heti alkuun paljon forumeita, joita pidän toki hauskoina mutta jos tahdon oikeasti tietää jotain tärkeää (esimerkiks mitä vauvalle ei saa syöttää) niin katson kyllä jonkun kunnon sivuston. Jos sen sijaan tahdon vain lueskella miten muiden vauvat käyttäytyy, ilman ettäkö pitäisin Lucasta epänormaalina jos se ei tee niin, luen forumeita tai juttelen mamakavereiden kanssa. Stefanin äitin juttuja kuuntelen vähän varauksella tai soveltaen koska se on saanut lapsensa jo yli 20 vuotta sitten, jolloin kaikista asioista ei tiedetty ihan niin paljoa, äitejä käskettiin esimerkiks nukuttaa vauvat mahallaan!

Paras mittari on kuitenkin tietysti Lucas, se kertoo kyllä heti jos joku ei sovi. Kun meillä oli se kotiseurantalaite käytössä, painotti lääkäri että laitteen sijaan tulisi katsoa vauvaa. No shit Sherlock kun joka hälytys minkä se laite vinkui oli väärä? Se oli kyllä ihan katastrofi, luojankiitos päästiin siitä niin pian eroon (jos joku ei tiedä mistä puhun niin lisää täällä). Mutta esimerkiks Lucaksen rytmi vaihtelee varmaan viikon, kahden välein kun se keksii että pidemmät päikkärit onkin oikeestaan ihan jees tai kun se päättääkin alkaa joka ilta nukkumaan tuntia aiemmin ja heräämään sitten myös tietysti totuttua aikaisemmin. Ton ikäiselle kirpulle ei voi vain sanoa että menepäs nyt nukkumaan, vaan hän nukkuu sitten kun se hänelle sopii. En myöskään mielelläni herätä sitä, vaikka sitäkin oon välillä joutunut tekemään yöunien tuhoutumisen pelossa. Jotkut vauvat on tosi helppo nukuttaa, Lucasta ei. Senkus vaunuilet, laulelet tai heijailet tuntitolkulla, se ei todellakaan nukahda ellei sitä väsytä. Varmaan peruja multa, en mäkään tahdo "mennä nukkumaan" ja sit vaan pyöriä sängyssä kun ei väsytäkään, vaan mieluummin esimerkiks luen siihen asti et silmät ei pysy enää auki.

Mutta lyhyesti: oma vauva opettaa äidille äitiydestä ja siihen liittyvästä kaikkein eniten. Vaikken tiennytkään vauvoista juuri mitään, ei mulla silti käynyt mielessä alkaa lukemaan mitään lapsioppaita, veikkaan että niissä jokaikinen lause eli puolet kirjasta sisältää lauseen "kaikki vauvat ovat erilaisia". Imetys ja muut touhut opetettiin sairaalassa (imetystä nyt ei voi mitenkään etukäteen reenata, olihan se hankalaa), lastenlääkärillä saa kysellä kaiken tärkeän ja sieltä saa myös kaikenmaailman broschüreitä luettavaks. Ja ihanan internetin ihmeellinen maailma auttaa aina! Nyt meidän on lähdettävä ton ihanan mittarimadon kanssa pihalle, koska kamala maalismyrsky mikä tällä viikolla oli on ohi ja nyt on taas aurinkoa ja lämmintä ja myrskyn mukana tulleet lumetkin on jo sulanut. Kerrotaan kuulumisia joku toinen päivä, ciaoo :*


"Voi kuinka kaikkivaltias noin olla voit,
me sinut tehtiin mutta sinä meidät loit"

torstai 14. maaliskuuta 2013

Mami mä tuun sun luokse!

Matka sohvalla lelulaatikolta maman luokse oli pitkä, raskas ja kivinen mutta veni, vidi, vici, tän pitkän matkan Lucas selvitti ihan yksin ja jopa suuttumatta! Tyyli on tosiaan hieman erikoinen, mutta ehkä toi vielä tosta kehittyy. Ehkä ens viikolla, ehkä kuukauden päästä, ehkä ei ollenkaan, ehkä suoraan johonkin muuhun liikkumismuotoon, mihinpä meillä olis kiire! On jo plussaa että se pääsee eteenpäin ilman että hermo menee kovin pahasti. :D Vielä kun se onnistuis myös lattialla, mutta tähän mennessä siellä on alkanut ainoastaan kiukuttaan (vähemmästäkin kun samaanaikaan kun takapuoli nousee ni pää laskee). No, ei meillä tosiaan sitä kiirettä ole, paitsi nyt kun Germany's Next Topmodelissa on muodonmuutosjakso menossa haha ciaoo! :D

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Kukkuuuu.

Meillä on taas riittänyt hulinaa ja vilskettä, Lucas on kauhee vauhtimato, siis vaikka ei eteenpäin oikeestaan pääsekään. :D Tai no, pääsee se, mutta se on edelleen enemmän semmosta itsensä heittelyä ja pyörittämistä, vaikkakin nykyään se nousee myös vähän polviensa tai jalkojensa varaan ja yrittää työnnellä itseään eteenpäin, mutta ei se oikein kyllä onnistu. Ja sitten taas meneekin hermo. :D En tiedä miks oon viime viikolla tohon 5kk-postaukseen kirjoittanut ettei se osaa kääntyä mahalta selällensä koska kyllä se on tehnyt sitä jo pidempään, ei se muuta tekiskään kun vaan pyöris ja hyöris ku mielenvikanen.

Musta ihan kiva tyyli, kyllä tällä varmaan pian tuloksia syntyy ... :D

Käytiin maanantaina meidän lastenlääkärillä ottamassa rokotuksia ja Lucas vierasti jo aikalailla, tosin se vähän autto että se puhui kokoajan kuin papupata, Lucas on varmaan tottunut siihen että sen kanssa jutellaan jatkuvasti. Tutkimuksessa kaikki oli perfekt ja kasvaa tasaisesti ihan normaalilla käyrällä. Paino oli (muistaakseni, mahdollisesti myös enemmän) 5910g (eli +700g viime käynnistä), pituutta ja päänympärystä ei edes mitattu kun tää oli tosiaan vaan välirokotuskäynti ja kaikki oli hyvin. Unohdan aina puolet kysymyksistä mitä tahdon kysyä, pitäis ottaa jollekin lapulle mukaan että muistaisin, mun piti kysellä siltä kaikkia ruokajuttuja mut oho, unohdin.

 Lääkärisetää odotellessa ehdittiin vähän katsella omaa peilikuvaa, mutta ei se edelleenkään kiinnosta kovin paljoa.

Ruokapuolesta siis, meillä alkoi tänään viljojen maistelu! Aloitettiin kauralla (eiksen pitäis olla se kiltein vilja) ja jahka nyt saadaan maisteltua sitä tarpeeksi ja ellei mitään ilmene niin alan sitten joskus hamassa tulevaisuudessa antamaan sitä iltaisin. Nyt en vielä uskaltanut kun aattelin et jos sieltä tulee kamalat masuvaivat niin poden niitä Lucaksen kanssa mieluummin päivällä kun yöllä, meillä kun on totuttu siihen että öisin nukutaan. :D Tosin saattaa mennä niin hamaan tulevaisuuteen että oon ehkä lopettanut jo imetyksenkin sillon enkä niitä ruokarytmejä osaa miettiä vielä ollenkaan kun on niin hankala aatella ettenkö enää imettäis vaikka se onkin ihan ovella.

Lucaksen lempparitouhuja on nyt varpaiden syöminen ja edelleen se hillitön hihitteleminen, johon on ihana joka aamu herätä ♥ Tänä aamuna oli kyllä melko outo herätä koska täällä satoi vettä! Ja on satanut koko päivän, ihan friikkiä, tosin nyt se on muuttunut tommoseks rännäks ja huomenna pitäis tulla jo ihan lunta. Takatalvi! Mieluummin kiitos lunta joo, en osaa käyttäytyä sateen kanssa, jos tahdon Lucaksen kanssa lenkille niin miten mun pitäis työntää vaunuja ja kantaa sateenvarjoa samaanaikaan? :D Ehkä vaan pysyttelen nää harvat sadepäivät sisällä, tää oli ihan kivaa vaihtelua tämmönen harmaus. Mut en mä tätä joka päivä kestäis, terkkuja Suomeen. Ja muitakin terkkuja Suomeen, nyt ciaoo :*

LLLLLLeckeeeerrrr!

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Miniblaa.

En oo uskaltanut olla vielä varma asiasta, mutta pakko se on nyt vihdoin todeta, kevät on saapunut! Tosin ens viikolla pitäis heti taas jo viiletä, mutta tää viikko oli kyllä mainio. Tänään katoin ikkunasta kun jengi veteli t-paidat päällä ulkona mutta itse puin sitten lenkille kuitenkin fiksuna takin päälle (sekä kaulaliinan koska poltin mun leukani uunin luukkuun (joo...) ja se on aika nolon näkönen), tosi ohuen mutta silti, aattelin että hah, muut on huomenna keuhkokuumeessa ja meikä terve. Joo, tulipahan hiki eikä urheilullisuudesta johtuen, kaulaliinastakin jouduin luopumaan jo ekoilla metreillä. Jännä sinänsä koska lämpöähän oli tosiaan +20°C, onneks sain riisuttua Lucasta vähän niin että se pystyi edes nukahtamaan. :D

Mitä meille kuuluu, kysyi äiti äsken Skypessä. Ei meille kuulu mitään! Stefan laitto lomatoiveet finskijuhannukselle (täällä ei siis moista ole ja yötön yöhän on sille eksotiikkaa), viikon päästä tulee varmistus ja sit voidaankin varata lennot Suomeen kun hinnat ei vielä ihan pilvissä oo. En vaan oo vielä oikein päättänyt kuinka kauan viihdyttäis, riippuu nyt onko Stefanilla kaks vai kolme viikkoa lomaa, jokatapauksessa ainakin reilu viikko ollaan. Aattelin et se juhannus olis tosiaan kiva koska kaikki kaverit on sillon festaroimassa niin voidaan rauhottua sukulaisten kesken mun mummolla, sillä on ihanat mestat järven rannalla kaukana sivistyksestä (joihin myös Stefan viime reissulla rakastu palavasti). Tosin mun äitikin asuu järven rannalla ihanilla mestoilla, mut siitä on keskustaan alle kaks kilsaa. :D

Nyt mä alan kokeileen olisko mahdollista kattoa leffaa ja viihdyttää Lucasta samaanaikaan, epäilen vahvasti että ei, mutta onneks sillä on kohta nälkä koska mua odottaa Napapiirin sankarit. :) Huomasin että ruutu.fi tarjoaa jonkun tutustumispaketin, 3 eurolla saa kuun loppuun asti kattoa yllättävän monia ohjelmia ja leffoja! Tähän asti jos oon kokeillut Areenalta/Katsomosta tmv. kattoa jotain ni siellon joku kaks kokkiohjelmaa ja yks siivousohjelma mitkä näkyy Suomen ulkopuolella, mutta nää ihan yllätti, varsinkin kun noita leffojakin oli muitakin kun Vili Vilperin valkea joulu. Itävallan ja Saksan kanavat tarjoaa toki paljon laatuviihdettä, mutta en usko että tuun ikinä täysin sietämään dubbausta. Katon mieluummin jotain tyhjäpäisiä Germany's Next Topmodeleita ja Beauty & The Nerdejä koska ne on alkuperäiskielellä ja suut liikkuu samaa tahtia äänen kanssa. Oho, vähän ohi aiheen hyvästellähän mun piti, ciao :D

Isoja terkkuja isosimmulta :) !

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Lucas 5 kuukautta!

  • Vauva osaa nousta päinmakuulla suorien käsivarsien varaan, ja hän harjoittelee ahkerasti kääntymistä päinmakuulta selälleen. V
  • Selällään ollessaan vauva pystyy nostamaan päätään sen verran, että hän ulottuu tarttumaan omiin polviinsa ja varpaisiinsa. V
  • Jotkut lapset alkavat vähitellen ryömiä tai vetää itseään eteenpäin. X/V
  • Esineen vaihtaminen kädestä toiseen onnistuu. V
  • Esineeseen tarttumiseen vauva käyttää koko kättään, tai molempia käsiään, mutta irrottaa otteensa, jos hänen eteensä tuodaan jotain muuta kiinnostavaa. V
  • Pitää toistosta ja tekee mielellään yhtä ja samaa asiaa kerta toisensa jälkeen. V
  • Osa erottaa toisistaan kolme esinettä muodon, värin ja koon perusteella. V
  • Side omiin vanhempiin vahvistuu ja epäluulo vieraita ihmisiä kohtaan kasvaa. Lapsi iloitsee tutut kasvot nähdessään ja saattaa pelästyä tuntemattomia ihmisiä kohdatessaan. V
  • Vauva on kiinnostunut peilikuvastaan, jolle hän usein hymyilee. X
  • Hän kuuntelee mieluiten yksinkertaisia sanoja ja lauseita, laulua ja ”vauvapuhetta” ja vastailee mielellään kysymyksiin. V
Lucas pyörii edelleen kovasti, mutta ei vielä käänny mahalta selällensä. Se viihtyy jo pidempiäkin aikoja yksin lelujensa kanssa (siis kauemmin kuin minuutin), varsinkin jos mama tai isi on näköetäisyydellä. Selinmakuulla on ihan tylsää eikä niin suostutakaan olemaan enää juuri ollenkaan, ellei joku tee jotain hassua kokoajan. Isin kanssa riehuminen onkin yks ihan suosikkijutuista.


Muita kivoja juttuja vanhojen suosikeiden lisäksi on mm. soseiden syöminen. Nyt syödäänkin jo perunaa, porkkanaa, kesäkurpitsaa, parsakaalia, omenaa, persikkaa sekä aprikoosia. Uusiin aineisiin totutellaan aina pikkuhiljaa ja tarpeeksi kauan, tähän mennessä mistään ei ole ilmennyt mitään (uskalsin testata sitä porkkanaa uudestaan ja ihan tyytyväinen tuo on :D). Se on kovin innokas pikkusoseilija ja vetäisis varmaan mielellänsä kerralla enemmänkin kuin mitä annetaan. Erityisen kivaa on myös mm. kielennäyttö ja varpaiden vetäminen.


Rytmi on ollut jonkin aikaa jo sama ja imetän edelleen Lucaksen aina, aamulla tankataan 6-7 aikaan maitoa, jatketaan unia 8-9 asti (tai välillä nukutaan heräämättä noin myöhään), sitten syödään taas 10-11 aikaan (maitoa siis), 13-14 aikaan syödään kasvissosetta ja päälle maitoa, sit yleensä käydään päikkäreille ja nukutaan 0,5 - 3h, sitten 17-18 aikaan syödään hedelmäsosetta ja päälle maitoa, illalla syödään maitoa yleensä vielä kahdesti, nukkumaan käydään edelleen 22-23 välillä (poikkeuksia tietysti molempiin suuntiin on). Yöt Lucas nukkuu siis aina heräämättä, 7-9h putkeen.

Vaatteista menee vielä 62, mutta oon joutunut jo muutamat 68:t kaivamaan kaapista. Varsinkin monet 62-housut alkaa oleen naftit, mutta 68:t on just sopivia. Lucas sietää pukemistakin nykyään vähän enemmän, tai sit se vaan esittää että se touhu olis nopeemmin ohi mutta saanpahan ainakin testailla sille edes muutamia kivoja mitä löydän kun se ei heti ala kiukuttelemaan. :D Yritin miettiä tähän niitä kiukuttavia asioita mutta en keksinyt! Lucas kun ei edelleenkään kitise muutakuin väsyneenä ja nälkäisenä, on niitä tietty muitakin mutta en ihan totta nyt muista, se on enimmäkseen semmonen pieni päivänsäde. :D


Ryömiä Lucas ei vielä osaa vaikka kovasti yrittääkin, mutta turhautuu aika nopeasti ja jää sitten vaan kellimään. :D Jos lelut on kauempana niin se saa kyllä jotenkin heilautettua itseään niin että pääsee niihin käsiksi, mutta ei sitä kyllä ryömimiseksi voi sanoa. Ens viikolla mennään ottamaan rokotuksia meidän lastenlääkäriltä, joten saadaan mitatkin taas tietoon. Siihen asti aurinkoisia terkkuja ilopäältä, sen kanssa jokainen päivä on kyllä aurinkoa täynnä. :)

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Lomatunnelmia.

Stefan tuli Serfauksesta torstaina jo puolenpäivän aikaan mutta sen loma jatkuu vielä huomiseen, joten me ollaan vaan nautittu kolmisin toistemme seurasta eikä oo oikein tullut datailtua. Ei olla kyllä mitään erikoista tehtykään, tulin vain ilmottamaan että ollaan elossa. Varsinkaan Lucaksen eläminen ei jää epäselväks sen ollessa hereillä, se juttelee nykyään vaan entistä enemmän niin että hyvä jos ite saa jotain väliin sanoa. Se metelöi kyllä muutenkin tosi paljon, varsinkin jos sen kanssa vähän riehuu niin se kiljuu nauraessaan niin että korvia vihloo. :D

 Lomafiiliksissä. :)

Eilen käytiin Innsbruckissa taas kurkkunenäkorvatohtorilla, joka sanoi että muutosta (siis parempaan, tietysti, koska huonommaks se ei voi muuttua) on tapahtunut, mutta niin vähän ettei silti vieläkään päästy tohtorista eroon vaan seuraavan kerran olis toukokuussa aika. Innsbruckissa oli ihan kevät jo, varjossakin lämpöä 14 astetta. :) En oo muutamaan vuoteen edes tahtonut että kesä tulee, mutta nyt se saa kyllä mun puolesta tulla ihan millon haluaa (olettaen ettei oo yhtä kuuma kun viime kesä)! Tästä kiitos kuuluu taas mun miehilleni, jos viettäsin edelleen vanhaa arkeani olisin ihan masis kun lumet alkais sulaa ja talvi muuttua kevään kautta kesäks, mut nyt on kaikkea kivaa odotettavaa.

Innsbruckin reissulla pysähdyttiin ostoksille ja Lucas sai syödäkseen - uuden hoitolaukun mukana tuli tuttipullolle termospussi jossa maito pysy lämpösenä tuntitolkulla.

Täälläkin oli kyllä tänään ihan kevät, oli ihana kun sai tuuletettua kunnolla eikä tarvinut vaan äkkiä pitää ikkunaa auki ja lämmittää sit heti kiireellä. On myös kiva kun nyt ei ole tarvinut pukea Lucakselle miljoonia vaatekertoja päälle, no okei, Suomen keleihin verrattuna nää meidän pakkaset oli aika heikkoja (-10°C on jo paljon haha :D) mut silti, on kivempi heittää vaan karhuhaalari ja pipo ja lähteä, lenkiltäkin on kivempi tulla ja heittää Lucas makkariin jatkaan unia kun ei tarvi yrittää riisua siltä vaatekerroksia ilman että se herää.


Nyt ei kyllä irtoo enempää, on nautittava vielä vikasta lomaillasta ciaoo :*

...ja tältä näytti Stefanin lomailut Serfauksessa. :)