Pilipilipom!

Sataa, sataa ropisee ja sataa muuten kaatamalla, jo aamusta asti! Ai että, rakastan sadepäiviä (olettaen ettei niitä ole ihan miljoonaa putkeen), musta on ihana kun joskus oikein hyvällä omallatunnolla saa vaan jumittaa koko päivän sisällä. Jos ei huvita tehdä mitään järkevää, voi sen pistää sateen piikkiin - on niin pimeetä ja harmaata, masentaa. Tosin toi ei nyt ihan toimi mulla, koska musta jotenkin tuntuu että mulla on näinä harvoina sadepäivinä paljonkin energiaa, hirvee into siivota ja järjestellä kaappeja ja laatikoita ja kaikkea muuta vastaavaa! Paitsi että se tais laantua näin iltapäivän puolelle tultaessa, no, mulla OLI paljon energiaa... Nyt taas tuntuu että sitä raitista ilmaa kaipais muutenkin kuin sen mitä "shokkituuletuksen" avulla saa (Itävallassa on tapana tuulettaa myös talvisin aamuisin ja iltaisin niin, että avataan ovi ja yksi ikkuna sepposen selälleen (siis koko ikkuna, pikkusia tuuletusikkunoita ei juurikaan vanhoissa taloissa edes näe) joksikin aikaa).

Se, mikä sateessa on myös positiivista on se vihreys mitä se aiheuttaa! Muistan kun joku kevät olin Tampereella pitkän viikonlopun ja kotipuolessa oli satanut koko sen ajan ja kun tulin takaisin, oli puihin ilmestynyt lehdet, nurmikko joka lähtiessäni oli ollut keltainen vihersi ja jokapuolella oli ihanan kesäisen väristä. Tätä mä nytkin odotan koska huomenna pitäis alkaa ne lämpöiset kelit jos sääennusteisiin on luottaminen, vaikkakin harvemmin tosin taitaa olla mutta kuitenkin. En poistu siis ulos ennenkuin siellä voi olla ilman takkia, koska en ole edelleenkään löytänyt moista. Ginatricotilla olis yks kiva, saatan tilata sen kun hintakaan ei ollut mikään ihan hirveä. Tyhmä maksaa kevät/syystakista mitään miljoonia kun Itävallan kevät ja syksy on molemmat yleensä niin lämpimiä.

Achenseen reissulla näytti näkymä laaksoon päin näin vihreeltä tällä kertaa! 

Keskiviikkona käytiin extemporereissulla Achenseellä Stefanin mummolla ja papalla, siellä Lucas höpötti kamalasti ja huomasi taas kuinka se taitaa oikeasti tykätä vieraista mieskasvoista enemmän kuin naisista, koska Stefanin papalle se hymyili ja kiljui mutta mummoa vähän vierasti.

Achenseelle ajeltaessa tiet oli mutkaisia vuoristoteitä ja Lucasta tais vähä jännittää isin ajotyyli. :D Perillä syötiin, moni on sanonut että näissä kuvissa Lucaksen tukka näyttää ihan punaiselta (Stefanilla oli siis pienenä ihan punaisenoranssit kiharat, niiin söpö ♥) ja tässä kuvassa mäkin huomaan sen!

Ollaan ehditty touhuamaan muutakin sateen vankeina ollessamme: Lucas nous eilen ensimmäistä kertaa konttausasentoon! Mun sisko just sitä ennen Skypessä kysyi joko se konttaa, ja siitä meni ehkä puoli tuntia niin jäbä oli kontallaan! Meillä oli just meidän vakuutusmies kylässä päivittämässä tietoja niin en löytänyt kameraa tarpeeksi nopeasti eikä Lucasta sitten enää tietenkään huvittanut nousta kun istuin kameran kanssa sen vieressä lattialla. :D Mutta kyllä se siinä asennossa varmaan kymmenen sekuntia viihtyi, siitä se lähtee!

Piti tietysti kaivaa ihana konttaushaalari sitten laatikosta, se on 74 mutta ihan on passeli! Lucas sai sen Suvilta joululahjaks ja oon odottanut kuin kuuta nousevaa että milloin se vihdoin sopii. :D

Lisäksi ollaan tehty paljon  muutakin, vedellä leikkiminen on nyt jonkinaikaa ollut ihan ykkösjuttu! Mutta siitä ja muista kivoista jutuista (ainiin ja olihan mulla Lucaksen mielestä kurjista viljoistakin asiaa, höh unohdin!) lisää joskus toiste, Lucas heräsi joten me aletaan syömään ja katsomaan Lemmen viemää ciaoo :*