"Kuka toi on, hilfeee!"

"Kun vauva vierastaa, voivat vanhemmat olla tyytyväisiä. Lapsi tunnistaa omat vanhempansa muista ihmisistä ja hän on muodostanut kiintymyssuhteen vanhempiinsa. Tyypillisesti vierastaminen alkaa kuuden kuukauden iässä ja menee ohi muutamassa kuukaudessa. Vierastaminen ei ole kaikilla lapsilla yhtä voimakasta, eikä toiset vauvat vierasta laisinkaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivät he olisi kiintyneet vanhempiinsa turvallisesti."

(Lähde vau.fi)

Lucas on ollut vierastamisen suhteen vähän valikoiva. Ennen se viihtyi kaikkien kanssa, välillä se oli hoidossa Stefanin äidillä jos me oltiin hoitamassa asioita tai esimerkiks laskemassa, maksimi tais silloin olla 4-5 tuntia (johtuen myös siitä että se oli täysimetyksellä ja mun olo alkoi olla jo aika tukala jos olin noin pitkään imettämättä). Noin viisikuisena se alkoi selvästi tykkäämään enemmän miehistä kuin naisista (lukuunottamatta mamia), esimerkiks lastenlääkärillä käydessä naispuoliset hoitsut ei ollut yhtään niin kivoja kuin meidän miespuolinen lääkäri ja Stefanin isi oli paljon hauskempi kuin Stefanin äiti.

Lucas reilu 2,5kk ja Itävallan mummonsa jouluaattona.

Sitten noin puolivuotiaana Stefanin äiti, jota Lucaskin näkee lähes päivittäin, olikin yhtäkkiä hurjan pelottava. Lucas ei suostunut olemaan edes sen sylissä, saatika jäämään yksin sen kanssa. Jos oltiin sen luona, niin jopa lattialla olo oli välillä liikaa, Lucas olis tahtonut olla kokoajan vain mamin tai isin sylissä. Kotona oli helpompaa, vaikka mummo oli silti melko epäilyttävä. Sensijaan esimerkiks Stefanin isin sylissä Lucas saattoi jopa viihtyäkin hetken.

Lucas on niinkuin varmasti monet vauvat, se tarvitsee vähän aikaa uusiin kasvoihin tottumiseen. Se oli seitsenkuinen, kun mun isi ja veli tuli meille muutamaksi päiväksi. Silloin tottuminen kävi melko nopeasti, kunhan sai ensin katsella turvallisesta sylistä pienen välimatkan päästä pappaa ja enoa. Tosi pian se kuitenkin silloinkin suostui ihan ongelmitta olemaan molempien sylissä, myös ilman että mun olis kokoajan pitänyt olla näköetäisyydellä.

Lucaksen ollessa melkein kahdeksankuinen tuli mun suomalainen tyttökaveri meille viideksi päiväksi. Se on potenut jo pitkään kovaa vauvakuumetta ja olikin iloinen kun sanoin sille aiemmin että Lucaksella on nyt se pahin vierastus päällä (sekä hampaita tulossa), se aatteli että kuume helpottaa kun viettää aikaa babyn kanssa joka ei tahdo viettää aikaa sen kanssa. Mutta pah, Lucas oli kuin itse aurinko kokoajan eikä vierastanut yhtään, mä sain käydä ihan rauhassa esimerkiks suihkussa, ei Lucas edes huomannut että olin poissa kun se viihtyi niin mainiosti Tiinan kanssa.

Suomen lomaa odoteltiin hieman epäilevästi, mutta silti avoimin mielin. Lucas oli siihen asti pelännyt melkein jokaista vierasta nassua, varsinkin jos se oli esimerkiks vaunuissa tai vieraassa paikassa, mamin tai isin sylissä kohtaamiset ei ollut ihan niin pahoja. Yks erikoinen ketä se ei vierastanut ja kuka sai ottaa sen syliin ja viedä jopa pois meidän läheltä, oli meidän vauvauinnin ohjaaja! Se johtui tosin varmaan siitä, että se oli niin innoissaan ettei se ehtinyt keskittyä kuin hauskoihin asioihin.

En tiedä minkä vallin läpi me lennettiin mutta Lucas oli Suomessa vieraita kohtaan ihankuin eri ihminen! Se ei vierastanut lähes ollenkaan, kaikki halukkaat sai ottaa sen syliin, usein jopa ilman sitä mietintäaikaa minkä se yleensä tarvitsee, tietenkään aina ei meinannut sujua, varsinkin jos väsytti. Oli ihanaa kun se viihtyi sekä muiden sylissä että lattialla, koska meillä kävi pieniä kauhukuvia mielessä että jos meidän täytyy koko loma vaan kantaa sitä sylissä. Kotiin palattuamme se on ollut myös paljon suopeampi kaikkia kohtaan ja on viihtynyt jopa sen hurjan pelottavan Stefanin äidinkin kanssa!

Tämä teksti oli siis tarkoituksella pelkästään Lucaksen vierastamisesta eikä mitenkään yleisesti vauvojen vierastamisesta, koska jos meille suodaan toinenkin tällainen ihana pikkutonttu, on musta mielenkiintoista päästä sitten vertaamaan miten pienempi sisarus eroaa isoveljestä. Vauvavuosi menee niin tohinalla ohi ja asiat unohtuu hirvittävän helposti, joten oli pakko saada jotain kirjoitettua ylöskin, muuten en muista myöhemmin mitään!

Miten teillä vierastetaan/on vierastettu? Onko monihenkisillä perheillä käynyt kuten monesta paikasta luin, ettei seuraava lapsi (tai lapset) ole vierastanut ollenkaan?