lauantai 22. maaliskuuta 2014

Heja kära Sverige!

Keksin tuossa olympialaisten aikana tosiaan taas yhden asian jota Suomesta ikävöin. Se ei ole mitään suuhun mätettävää tai muuta materiaa ja sitä on erittäin hankala käsittää ellei ole suomalainen tai ruotsalainen, esimerkiks Stefanin mielestä se on jopa jokseenkin vähän epäkypsää. Mitä! Sama kuin sanoisi itävaltalaiselle että hei noi sun knödelit on aika lapsellisia - lasken tämän kyseisen asian tosi tärkeäksi osaksi suomalaista kulttuuria.

Mitä se sitten on? No tietysti tämä ihana Suomi-Ruotsi-kisailu ja vahingonilo jota varsinkin urheilussa näkee ja kuulee kokoajan. Rakastan kaikkia talvilajeja varsinkin penkkiurheilun muodossa (tässä just sivusilmällä katselen ampumahiihtoa), mutta pahin (vai pitäisikö sanoa paras) kaikista niistä lajeista joissa nämä kaksi ihastuttavaa Pohjoismaata keskenään välillä aika rankastikin skabaavat on kuitenkin jääkiekko. En usko että kenelläkään (vaikka kuinka kyseistä lajia vihaisi) on voinut mennä ohi se, minkälaisia tunteita se ihmisissä herättää - joko itse pelaajissa tai ihan meissä taviskatsojissa.


Luen aina kisojen aikaan myös ruotsalaisia lehtiä, tässä kaunis artikkeli keväältä 2011.

En tiedä kuinka kaukaa menneisyydestä tämä juontaa juurensa - varmasti ainakin Suomen ensimmäisellä jääkiekon maailmanmestaruudella vuonna 1995 oli suuri osansa. Itse en näistä tsembaloista mitään muista, mutta moni tietänee kuinka Ruotsi oli ollut niin varma voitostaan että oli jopa tehnyt itselleen tunnusbiisin, joka kertoi heidän tulevasta maailmanmestaruudestaan! Kuka tekee sellaista!

Oli tietysti oikeutettua että Suomi omi kyseisen biisin itselleen koska eipä niille sveduille sitten sitä mestaruutta herunutkaan. Vi ska ta gul igen - muistan kuinka lauloimme tätä jopa ala-asteen musiikintunnilla. Niinpä, se kuuluu suomalaiseen kulttuuriin. Tunnen kaksi ruotsalaista joilta kummaltakin pääsi vain syvä huokaus kysyessäni mitä mieltä he ovat kyseisestä laulusta.

Tällaisen megamokan jälkeen olisi voinut olettaa etteivät ruotsalaiset sorru samaan virheeseen toistamiseen koska hei, olihan toi nyt vähän noloa. Mutta mitä kävi vuonna 2011? Samaanaikaan kun Suomi valmistautui tulevaan finaalimatsiin Ruotsia vastaan katse maahan suunnattuna, pahinta peläten mutta silti pienenpieni toivonkipinä jossain takaraivossa hennosti naputtaen, kirjoitteli ruotsalainen media siitä kuinka mestaruus oli jo heidän. Niin, ja miten siinä sitten kävikään?


Sunnuntai (ennen matsia): "Siitä tulee lastenleikkiä..." Maanantai (Suomen voitettua 6-1): "Perkele, siitä tuli lastenleikkiä..." Niin, osat vain vaihtuivat.

Siinä missä rakkaat länsinaapurit ovat jopa vähän liian itsevarmoja ja uskovat sokeasti voittavansa aina kaikki, ovat suomalaiset niiden lukemattomien, sanoinkuvailemattoman karvaiden, tappioiden myötä oppineet nöyremmiksi. Ruotsalaiset eivät. Meitä aina vähän pelottaa ennen tärkeää matsia - mitä jos me hävitään? Tällaiset ajatukset eivät ruotsalaisia vaivaa, koska onhan se sanomattakin selvää että Tre Kronor voittaa! Mutta kun ei se aina ole ja vaikka hekin ovat monesti saaneet todistaa mitä kamalimpia häviöitä, miten he silti uskaltavat edelleen olla niin voitonvarmoja?


"Kuulimme että Ruotsilla on juhlat täällä, ehkä mekin jäämme juhlimaan".

Seuraava mieleen jäänyt hauska sattuma tapahtui vuoden alussa nuorten maailmanmestaruuskisoissa. Kuullessaan pääsevänsä pelaamaan Suomea vastaan finaalissa, ehtivät ruotsalaiset järjestää jo juhlat valmiiksi seuraavaksi päiväksi mestareillensa! Mestareille! Matsia ei oltu vielä edes aloitettu! Hallissa harjoiteltiin myös lipunnostoa - Ruotsin lippu kultapaikalla. Ja mitähän kävikään seuraavana päivänä? No kuten tästä voisi jo arvata, Suomi voitti.


Facebookista bongattu keskustelu kyseisen matsin jälkeen... vaaleansinisellä merkattua henkilöä lukuunottamatta kaikki osanottajat ovat naisia.

Tästä tuli nyt täysin jääkiekkopainoitteinen, mutta sehän se onkin se ykköslaji missä tätä hulvatonta kisailua eniten näkee. Kun on pienestä asti kasvanut tällaisen asian keskellä, kuuluu se jo omaan identiteettiin. Mulla ei todellakaan ole mitään ruotsalaisia vastaan ihmisinä (nuorempana haaveilin jopa suomenruotsalaisesta miehestä jotta saisin kaksikielisiä lapsia... check, paremmalla kielellä vain!), Ruotsi on kaunis maa ja pidän ruotsin kielestä - se on vain tuo jääkiekko niin pirun vakava asia.

Olen kysellyt jonkin verran ihmisiltä, ovatko he huomanneet vastaavaa muissa maissa. Eivät kuulemma. Voisi olettaa että esimerkiksi Itävalta ja Saksa harrastaisivat keskenään myös tällaista, mutta ei. Mäkihyppy on kummallekin maalle aikalailla sellaista, mitä jääkiekko on Suomelle ja Ruotsille. Silti saksalainen selostaja olympialaisissa vain harmitteli itävaltalaisten puolesta sitä kuinka sillä hyppääjällä on ollut heikko kausi ja toisella ei oikein tänään kulkenut. Kun Saksa voitti joukkumäen, oli selostaja tietysti innoissaan, mutta silti samaanaikaan kertoi kuinka harvinaista onkaan että Itävalta jää hopealle, luetellen missä kaikkialla se onkaan saanut kultaa jättäen Saksan taakseen.


Suomessahan on lukemattomia vitsejä ja jopa ihan omia sananlaskuja ruotsalaisiin liittyen. "Tärkeintä ei ole voitto, vaan se että Ruotsi häviää". En epäile hetkeäkään etteikö Ruotsista löytyisi samanlaisia ja niinhän sen kuuluukin olla (kuten ylläolevassa, Suomi on usein ruotsalaisessa mediassa "pikkuveli"). Olenko mä ainoa josta tämä ihana naapurirakkaus (vaikka en nyt enää naapurissa asukaan) on tärkeä osa suomalaisuutta ja antaa aina vähän enemmän potkua kaikkeen? 

Ja yksi mikä mua hurjasti kiinnostaisi - millä kannalla ovat suomenruotsalaiset/ruotsinsuomalaiset? Kumpaa aina kannatat, kumpi kansalaisuus on enemmän sydämenasia? Entäs muut ulkosuomalaiset tai muuten vain muista kulttuureista tietävät - oletteko huomanneet joissain asioissa yhtä hurjaa maiden välistä suhdetta mitä Suomella ja Ruotsilla vai onko se ihan totta niin ainutlaatuinen? Tai tyhmä - löytyykö teitä jotka ajattelevat niin? :)

torstai 20. maaliskuuta 2014

+20°C

Mulla ei ole taaskaan tarjota teille mitään muuta kuin kuvia koska aika on rahaa, mutta mun Suomisukulaisillehan se sopiikin paremmin kuin hyvin! Laitan Facebookiin tosi harvoin Lucaksen kuvia koska kuten todettua: mulla on sellaisia "lapsivihaajia" kavereina että säästän kuvat mieluummin tänne jonne niitä kenenkään ei tarvitse tulla katsomaan ellei kiinnosta! Facebookissa kun kaikki kuvat (myös ne tuhannet salikuvat jotka taas ei mun suosikkeihin kuulu) hyppää silmille, halusit tai et!

Suomeen on kuulemma tullut takatalvi (joka musta tosin on ehkä vähän hassu sana, koska nythän on tosiaan vielä maaliskuu joten on ihan normaalia että lunta sataa...) joten ehkä nämä kuvat piristää muitakin kuin pelkkiä sukulaisia! Kyllä se lämpö saapuu vielä sinnekin, älkää hukatko toivoa!



Suomimummo kertoi näiden olevan jotain alppikukkia, en muista nimen loppuosaa! Kivoja silti!


Narsisseja ja orvokkeja!




Lucas juoksenteli vapaana (voiko noin sanoa muuta kuin koirasta...) kaupassa ja löysi tuon hatun joten olihan se ostettava! Stefan sanoi heti että ihan kuin mun veljenpoika, sillä (kuten isälläänkin) kun on aina tuollaisia pappahattuja!



Taivaalla lensi helikopteri! Sellaista tänään, heti kun Lucas herää mennään takaisin ulos koska ei voi tietää kuinka monta päivää saadaan vielä nauttia tällaisesta lämmöstä, vaikka kyllä mulle vähempikin kelpaisi, kunhan aurinko ei katoa. Ciaooo!

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Minne katosi päivät

Vaikka en ehdi kirjoittamaan, ehdin silti tietysti ottamaan kuvia - aina kun ollaan ulkona siis, sisällä se on edelleen hieman hankalaa. Kuitenkin, ennenkuin kaikki alkaa taas kiukuttelemaan, laitan teille edes yhdet kuvakuulumiset ennenkuin Stefan tulee töistä. Lugin päiväunien aikaan ei ehtinyt yhtään mitään koska herra rakennusmestari oli käymässä! Kello käy, remontti lähestyy, apua!


Käytiin Wörglissä shoppailemassa ja löydettiinkin melkein kaikki mitä piti (mehän ei mitään tarpeetonta osteta, siis oikeasti ei), tässä Stefan on sovittamassa farkkuja, Lucas arvostelee.


Kukkuu!


Lucas tahtoo aina ehdottomasti juoda meidän puolen litran tuopeista vettä, ei omista muovimukeistaan...


Badeseen vesi on sulanut! No okei joo onpa jännä kun lämpöä on viime viikon ollut jopa +20°C... Maaliskuu? Haloo?



Lucas vois heitellä noita kiviä tonne järveen varmaan tuntikaupalla!


Yritin ihan totta googlettaa miksi noita ekaa kertaa auki olevia puun vihreitä juttuja kutsutaan. En löytänyt. No, oli mitä oli, ne nyt kuitenkin on auennut!


Käytiin hakemassa isi duunista, coolio käveli koko matkan! Paitsi ne kohdat kun se olis tahtonut mennä väärään suuntaan.


Taivas oli eilen illalla aika hurjan näköinen! Tuo vuoriryhmä on oikeasti 30 kilometrin päässä, joten oon zoomannut aika huolella. Eli en ole yrittänyt ottaa mitään taidekuvaa, halusin vain noi kaksi palluraa samaan kuvaan!


 Ja siinä vielä kaksi palluraa eilen illalla, Lucas on kyllä maailman hulvattomin ja hauskin pallura mitä maa päällään kantaa ♥ Ensi viikolla sen pallurasukulaiset Suomesta jo saapuvat, jee! Mulla olis teille paljon kaikkia juttuja mutta kun ei vain ole tarpeeksi tunteja vuorokaudessa, no can do! Lupaan yrittää etsiä niitä, mutta lohduttaako teitä siihen saakka edes tällaiset turhat kuvapostaukset? Ups, Stefan tuli jo, heippa!

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Liibalaabaa täydeltä laidalta

Kun ei ehdi, niin ei ehdi! Tai ehkä ehtisi, mutta priorisoin asioita siten että blogin kirjoitus jää listalla valitettavan alas! On myös monia asioita jotka ovat ihan oikeasti tuhat kertaa tärkeämpiä kuin tämä - ehkä Greyn anatomia ei ansaitse paikkaa tärkeiden asioiden listalla lainkaan, mutta kun Lucas käy illalla nukkumaan, on musta ihana ensin siivota rauhassa sen sotkut, sen jälkeen tehdä sohvalle pesä, tyhjentää pää ja alkaa katsomaan sitä maailman parasta sarjaa verigreippejä nauttien siihen asti kunnes Stefan tulee töistä.

Lucaksesta on tullut melkoinen riiviö, joten tuo iltainen oma, ihana nollaushetki tekee aika gutaa! Esimerkiksi syöminen kestää nykyään yleensä noin puolet normaalia kauemmin, koska hänen mielestään on ihan okei nousta seisomaan syöttötuolissa noin 359 kertaa ruokailuhetken aikana. On myös kivaa nousta konttaamaan pöydälle, tai vaikka yrittää astua alas koko tuolista! Joku saisi meidän keskustelusta paljonkin viihdettä - puoli tuntia "Istu nätisti", johon saan joka kerta vastauksen "Pettä, pettä!". Tarkoittaa vettä, ja ei, yleensä se ei edes tahdo sitä.


Toi vaaleanruskea pallo tossa Lucaksesta vasemmalla on pupu. :D

Mutta jos niitä oikeasti tärkeitä asioita - autokoulu! Kyllä, mun on nyt pakko ajaa se ajokortti koska muutetaan remonttia karkuun tuonne vuoren juurelle metsän keskelle enkä varmasti jaksa kävellen lykkiä sieltä itseäni joka päivä ihmisten ilmoille. Tässä asuessa kun on tottunut siihen että ihmisiä näkee kokoajan, joko naapureita tai ohikäveleviä turisteja joten en usko että viihdyn siellä kovin kauaa kerralla pelkkiä puita katsellen.

Onneksi autokoulu ei täällä ole ihan yhtä kallis eikä yhtä pitkäkestoinen kuin Suomessa, vaan teorian saa suoritettua jopa alle kahdessa viikossa, siihen päälle kolmetoista ajotuntia! Tuon luettuani enpä kyllä enää yhtään ihmetellyt miksi pelkäsinkään ensimmäiset kaksi vuotta joka kerta paikallisen kyydissä... Parhaiten mieleen on jäänyt eräs aamuinen töihin ajelu kun yksi armaista työtovereistani veti kuudenkympin alueella 120km/h lasissa ja poliisi sattui pysäyttämään - kokki sanoi että ollaan duuniin menossa "Jaa, no ei sitten mitään, hyvää työpäivää!". Mentiin siis aina työpaikan minibusseilla ja herramunjee olin hätää kärsimässä kun kaikki teki ihan hulluja ohituksia sellaisilla supermutkaisilla vuoristoteillä. Vihaan muutenkin autoja, mutta no can do, landella se on aika pakollinen.


Tämän haalarin ostin syksyllä tosi isona ja vaikka ei ehkä kuvassa siltä näytäkään niin nyt se on jo vähän pieni, höh!

Seuraava erittäin tärkeä asia on ollut välikausivaatetuksen löytäminen! Olen kolunnut Facebook-kirppareita tuhat kertaa päivässä, koska täältä tunnetusti ei saa mitään kivoja, paitsi jotain tyhmiä yksivärisiä. Musta ne on kivan näköisiä muiden lapsilla, mutta Lucakselle sellaista en ostais koska niissä näkyy lika HETI. Kuosilliset antaa vähän enemmän anteeksi ja nojoo, on ne yksiväriset kyllä mun silmään ehkä vähän liian tyylikkäitä tollaiselle tolvanalle taaperolle.

Erästä ihanuushaalaria olen himoinnut kuukausikaupalla, mutta koska hinta oli 60 euroa (jos joku nauraa siellä partaansa "niin paljon muka, haha" niin mä nauran teille), en ole raaskinut ostaa koska siihen tulisi vielä tietysti hullut postikulut tänne lähettäessä. Kunnes tänään joku vinkkasi että kyseisessä nettikaupassa on 20% alennukset! Jebou, se lähti heti tilaukseen, koska mun ihania Suomisukulaisia on tulossa parin viikon päästä joten ne tuovat sen tietysti tullessaan! Nyt täytyy vain toivoa että kylmä kevät jatkuu huhtikuussa eikä tule mitään kamalaa hellettä kuten usein on käynyt. Otin tosin aika ison koon joten toivoa on että se menisi vielä syksylläkin.


Mitä vielä? Kalenteri on ihan täynnä kaikenmaailman remonttiin liittyviä treffejä, saapas nähdä milloin ollaan valmiita kaiken esivalmistelun kanssa. Mä tosin jään aika usein vain haahuilemaan sisustusjuttuja, jotka nekin stressaa aikalailla! Meillä on myös tähän asti ollut Stefanin veljen ruokailuryhmä (jonka päällä tämä tietokonekin on) mutta nyt se ottaa tämän muuttaessaan mukaansa (onneks) joten me otetaan terassin pöytä siihen saakka kunnes remontin jälkeen muutetaan takaisin! Mutta mistäs tuolit? En tahdo noita terassin jättimäisiä tuoleja mutta mitään väliaikaistuolejakaan ei ole järkeä ostaa mutta mistäs minä tiedän mitkä tuolit remontin jälkeisen kodin ruokapöytään sopii ja ARRGH! En ala.

Mutta jos jotain ei stressiä aiheuttavaa: sain vihdoin POLKUPYÖRÄN! Vielä pitää ostaa siihen Lucakselle istuin (ja kypärä tietysti) niin päästään fillaroimaan, veikkaan että se tykkää pyöräilystä aikalailla! Tai sitten se huutaa naama punaisena, enpä yllättyis siitäkään, se on nykyään tosiaan melko arvaamaton kaveri... Hommasin niille pian saapuville Suomisukulaisille tosta 600 metrin päästä lomakämpän joten vähänkö olis hauska suihkia aina fillarilla sinne!

Oho, pitäisköhän useamminkin pitää näin pitkiä taukoja kun kertyy näin paljon pelkkää blablata! Olis vieläkin vaikka ja mitä mutta enää ei ehdi, on ihan oikeaakin tekemistä ennenkuin Lucas herää, heibba!

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Kesäfiilistelyä

Yää! Meillä sataa vettä jo toista päivää putkeen! Tai no okei, välillä vaan tihuttaa ja välillä ei sada ollenkaan mutta kuitenkin - ulkona on ihan harmaata ja inhottavaa, just sellainen masentava, kaiken energian vievä keli. Sää vaikuttaa mun mielialaan ihan älyttömästi ja se onkin yksi syy miksi en oikein viihtynyt Suomessa. Tänään piristyin kuitenkin melko yllättävällä tavalla!

Moni tietää että olen ehdottomasti talvi-ihminen, mutta koska tämä talvi nyt oli mitä oli on nyt myös pakko vain uskoa että ei se sieltä enää myöskään tule! Siispä aloinkin miettimään positiivisia asioista keväästä ja kesästä - ja katselemaan kuvia viime kesältä! Ai että, on sekin aika ihanaa aikaa - ainakin lapsen kanssa!



Huhtikuussa oli jo näin ihanan vihreää ♥






Toukokuisilta vaelluksilta, laaksossa oli hellettä, ylempänä vähän viileämpää! Alin kuva on ihan yksi mun lemppareista, tahdon siitä taulun!




Kesäkuussa ennen Suomen lomaa kotona oli kaunista ♥




Helteinen heinäkuu, mustikkametsää ja ulkona kylpemistä!





Elokuun retkiä sinne tänne.



Ja vielä syyskuun viimeisiä oikein lämpöisiä päiviä ♥

Ennen olisin ollut ihan suru puserossa huomatessani kesän lähestyvän, mutta nyt en kyllä malta edes enää oikein odottaa! Ehkä ensimmäisenä parhaimpana hyppää mieleen se että Lucasta ei tarvitse pukea enää ulkovaatteisiin, vaan ulos voi lähteä vaikka sata kertaa päivässä kun ei tarvitse ensin taistella varttia. Toiseksi eniten odotan sitä että pyykit voi laittaa ulos kuivumaan ja siellä ne kuivuvat parissa tunnissa ilman että kukaan repii niitä sataa kertaa alas! Eikös olekin melko hurjia nämä mun ilonaiheet? Entäs teillä, mitä odotatte?

(Okei, odotan myös aika paljon remonttia, mutta koska siihen liittyy myös kaikkea negatiivista se ei ehkä pääse mun listalleni. Jos sanon että odotan valmista kotia?)

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Menetetty oikeus

Olet suomalainen, asut Suomessa ja pilkkaat suomalaisia tai Suomea maana. Haha, olet niin hauska ja voi miten ihanan itseironinen kun osaat nauraa omalle kansallesi! Olet suomalainen, asut ulkomailla ja sanot vähänkin jotain negatiivista Suomesta tai suomalaisista (eli siitä omasta kansastasi). Olet ärsyttävä tyyppi joka kuvittelee olevansa jotain enemmän vain koska on muuttanut ulkomaille.

Seriously! Kuka helvetin urpo on tehnyt siihen tuollaisen rajan! Suomalaiset saavat itse pilkata ja nauraa maallensa tai sen asuttajille ihan jopa miljoonayleisön edessä telkkarissakin ja kaikki nauravat mukana! Miksei ulkosuomalaisilla ole samaa oikeutta? Se, että koska en viihtynyt Suomessa ja sieltä pois muutin ei tarkoita sitä ettenkö yhtäkkiä olisi enää suomalainen. Laillisesti mulla ei siellä enää oikeuksia ole, mutta jumalauta, oikeus pilkata omaa kansaa, sitä ei saa viedä pois keneltäkään!


Parina esimerkkinä: Putous ja Hyvät ja huonot uutiset. En ole nähnyt aiempia kausia Putouksesta, mutta tällä kaudella lähes poikkeuksetta jokaikisessä jaksossa on heitetty jotakin vitsiä suomalaisista tai Suomesta. Ja kaikki ovat nauraneet. Jos Hirviniemi sattuiskin asumaan ulkomailla, ei se olis enää yhtään hauska. Idiootti, luulee olevansa niin maailmankansalainen että on varaa pilkata synnyinmaatansa kun on muka nähnyt niin paljon kaikkea parempaa.

Okei joo, ymmärrän että tässä asiassa voi vetää yli. On tottakai olemassa sellaisia kuukauden ulkomailla viettäneitä jotka palaavat Suomeen, eivät osaa enää suomea ja kaikki siellä on ihan kamalaa, kyllä ulkomailla on kaikki paljon hienompaa ja laadilaadilaa. Ymmärrän että sellainen ärsyttää. Mutta siinä missä Suomessa asuva suomalainen suu vaahdossa pilkkaa kotimaataan, ei ulkosuomalaiselta siedetä edes yhtä poikkipuolista lausetta.

Mennään seuraavaan esimerkkiin, jonka ensin pohjustan: vihaan älypuhelimia, tai no, en itse puhelimia vaan niiden sellaisia käyttäjiä joilla se on kädessä kokoajan, tai jos ei kädessä, niin ainakin käden ulottuvilla jotta sitä voi minuutin välein katsoa. Mitähän tärkeää siellä niin usein muka  tapahtuu? No niinpä, ei mitään! Riippuvuus se on sekin, hankkikaa hoitoa! Voisin kirjoittaa tästäkin aiheesta vaikka kuinka pitkän valituksen!


Olympialaisten avajaiset olivat hyvässä tohinassa kun tulimme ulkoa Lucaksen kanssa. Jäin sitten tietysti katsomaan niitä ja luulin että maat tulevat aakkosjärjestyksessä, koska siinä tuli juuri jotain aivan ihmeellisiä t-kirjaimella alkavia maita jotka iloisena heiluttelivat, joillakin oli pieniä lippuja kädessä. Yllätyinkin kun sieltä sitten hyppäsikin Suomi, koska luulin että se oli mennyt jo! Seuraavaksi yllätyin, erittäin negatiivisesti, kun huomasin että jollakin urheilijoista oli älypuhelin kädessä.

Kirjoitin tästä tuohtuneena Facebookiin koska tiesin että edes muutamat kaverilistaltani ovat samaa mieltä (siitä että vaikka kuinka elettäisi 2010-lukua, ei älypuhelinten paikka ole olympialaisten avajaiskulkueessa, näyttää ihan hirveältä). Niiden samanhenkisten lisäksi tuli eräs kommentti joka sai paljon tykkäyksiä muilta mun kavereiltani:


No enpä nähnyt, suomalainen oli ainut jolla sen näin. Ja mitähän ne itävaltalaiset muhun liittyy? Ei mitenkään! Vaikka asuisin sadatta vuotta toisessa maassa, pysyn silti suomalaisena. Suomalaisten touhut on ne mistä mun muunmaalaiset kaverit mua pilkkaa. Parhain esimerkki lienee Pasi Nurmisen ilmaveivi, siitä sain kuulla erittäin monelta mun muunmaalaiselta kaverilta - saksalaisilta, slovakialaisilta, jopa unkarilaiselta. Jos suomalainen tekee jotain tyhmää, saatan kuulla siitä jopa ensimmäisenä joltain ei-suomalaiselta!

Jos itävaltalaiset tekevät jotain tyhmää - niin, miksi kukaan siitä mulle kertoisi? Joskus saattaa joku mainita mutta mainitsemiseen se jää. Mä vain asun täällä. Tottakai pidän Itävaltaa jo kotimaanani, mutta en kuitenkaan vielä vuosikymmeniin voi sanoa itseäni itävaltalaiseksi (kirjoitin jo "ikinä", mutta never say never) - olin 20 vuotta suomalainen, ei sitä viidessä vuodessa yhtäkkiä vain sivuuteta.


Velikulta laittoi mulle tämän kuvan - Itävallan sisääntulo, hirveen näköistä! Ahaha, tosin tuosta kaatumisesta kuulin myöhemmin sitten myös eräältä paikalliselta, koska maassa makaava henkilö onkin SUOMALAINEN...

Ei se silti toki tarkoita sitä etteikö myös itävaltalaisten touhut herättäisi mun tunteita - joko niitä negatiivisia tai positiivisia. Lähes samanlailla kauhistelen jos esimerkiksi luen jonkun kurjan Itävaltaan liittyvän uutisen, samanlailla iloitsen kun itävaltalainen urheilija menestyy. Se ilo ei ehkä kuitenkaan nouse ihan yhtä ylös kuin se riemu jota koen kun suomalainen menestyy. Lähelle, mutta kyllä mua just viime viikonloppuna yhtä paljon lämmitti sekä Schlierenzauerin kolmas sija että Koivurannan kymmenes.

On kiva että Facebookissa on oma ryhmä ulkosuomalaisille äideille. On mukava keskustella samanhenkisten ihmisten kanssa - ihmisten, jotka eivät suutu jos sattuukin sanomaan jotain negatiivista Suomesta, koska he tajuavat ettei mielipide johdu siitä että uudessa maassa on niin coolia ja Suomi on ihan paska maa. Ei siellä uudessa maassa aina niin hienoa ole. On hauskaa vertailla kuinka paljon asiat ja tavat eroavat eri maissa - ilman että tarvitsee pelätä että mitähän toi nyt ajattelee jos sanon että musta tämä asia on paremmin meillä kuin Suomessa.

Ehkä me ulkosuomalaisetkin saadaan vielä joskus samat oikeudet muutakin kuin omiemme keskuudessa, ehkä vielä joskus koittaa aika että kukaan ei suutu jos satunkin sanomaan että se ja se itävaltalaisittain miellyttää mua enemmän kuin suomalaisittain. Saa nähdä, siihen asti pitää vaan muistaa yrittää varoa puheitaan, harmi että olen niin reikäpää että harvoin muistan! Tähän asiaan liittyen mulla on yksi asia jota suuresti Suomesta ikävöin, kerron siitä joskus toiste heipodei!