keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Maaliskuun viimeiset

Apua! Ihan tahaton jättitauko, tai oikeastaan tietysti tahallinen, mutta kun ei tuo kellonpirulainen vaan anna yhtään tota lisäaikaa niin laitan sen täysin vain sen viaksi! Tälläkin hetkellä mun pitää näpytellä melko hiljaa, koska meidän asentaja (hyvä suomennos, no se kuka tekee kaiken putkistoihin ja vesiin liittyvän, putkimies?) on käymässä. Mä kuuntelen sen juttuja tässä samalla puolella korvalla, ajattelin vain että nyt on pakko tulla teille kertomaan edes se että elossa ollaan!

Pari viikkoa sitten meillä nautittiin tosiaan aikamoisia lämpölukemia eikä aurinko antanut rauhaa hetkeksikään. Sen jälkeen olikin hulvatonta eräänä aamuna katsoa ikkunasta kun ulkona näyttikin tältä:



Ai että! Kyllä me oltiin onnellisia Lucaksen kanssa, ei paljoa ampiaiset häirinnyt tai hiki puskenut! Harmi vain että lumi alkoi sulaa jo heti iltapäivällä eikä seuraavana päivänä sitä ollut enää missään paria varjokohtaa lukuunottamatta. Mutta silti, ihana piristys!


Viime viikolla Stefanilla oli kolmen päivän vapaat joiden aikana saatiin taas vähän asioita eteenpäin. Stefan tahtoi myös kaivaa talon vierestä vähän maata nähdäkseen mitä sieltä paljastuu, mutta se lähti vähän käsistä, varsinkin kun Lucas oli niin reipas auttaja...



Tossa vaiheessa kuoppa oli hiekkakasasta päätellen vielä melko pieni, mutta siitä se vaan kasvoi ja Lucaskin sai kunnon rymyhaalarin päällensä että pääsi auttamaan isiä kunnolla:




Meidän ihanat suomalaiset vieraamme saapuivat perjantaina, joten olin niiden kanssa melkoisen kiireinen aina tähän päivään asti. Ehdin päivisin käydä kotona korkeintaan aina sen verran että Lucas nukkui (aina en edes silloin) jonka aikana piti tietysti tehdä myös kotihommia, koska mulle ne on edelleen tärkeämpiä kuin blogi... Täällä odotti silti aika kamala kaaos aina, tänään olen saanut sitä vähän selvitettyä!

Suomivierailla oli Lufthansan lennot, joten perjantaina turvahenkilöstön lakon vuoksi ne tulivat puoli päivää odotettua myöhemmin ja tänään, kiitos idioottimaisten pilottien ja heidän lakkoilunsa, pääsevät he lähtemään Suomeen 14 tuntia myöhemmin kuin oli suunniteltu. Tosi kurjaa, varsinkin kun matkassa on 3-vuotias siskontyttökin, mutta no can do, tämä on välillä tällaista!


Lucas, täti ja pari serkkua katsomassa PETTÄ purosta ♥

Kirjoittelen meidän ihanasta yhteisestä ajasta myöhemmin, nyt mun pitää alkaa tekemään ruokaa ennenkuin Lucas herää ja koska asentajamies on ehkä pian lähdössä ja mä olen kuolemassa nälkään! Jospa tämä vähän helpotti joidenkin ikävää, mulla olis niin valtaisa määrä juttuja mutta taas itseäni toistaen: tyhmä kello ei anna periksi! Eiköhän se tästä kuitenkin, kyllä mä vielä ehdin! Heippaciao!

7 kommenttia:

  1. Oho onpas siellä lunta!! Toi poika on kyllä älyttömän suloinen, velmu<3 ja mikä tukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli joo aika kinokset mut ne suli päivässä pois kun sitten tuli taas se +20°C byhyy :D Ja toltakin vellmulta pitäis leikata tukkaa mut en malta :D !

      Poista
  2. Ihania tilannekuvia =DDD siellä toinen giggara =DDD <3
    Täytyy kyllä aina pysähtyä ihailemaan noita teiän maisemia!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo meilläkin on täällä kyllä kokoajan melkosia tilanteita tuon giggaran kanssa :D ! Ja maisematkin on kivat, mutta vähän olis taas ikävä Suomen järviä ja Itämerta :)

      Poista
  3. Isomummo voisi hyvin palkata työmies Lucaksen pihatöihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No saas nähdä tultaisko me sitten kesällä Hassiin hommiin :D !

      Poista