Unettomat Tirolissa

Voi, mistähän sitä edes aloittaisi! On tapahtunut niin hurjan paljon kaikkia - lähinnä kivoja - juttuja, että jos illalla on aikaa istua koneella, kuluu se joko niitä kivoja juttuja katsellen tai sitten kaikkia turhuuksia touhuillen. Muutaman edellisviikon ajan meidän päiväthän alkoivat Lucaksen toimesta jo kello viideltä, yleensä kuitenkin viimeistään puoli seitsemältä, joten illalla ei ymmärrettävästi ollut enää ihan terävimmillään!

Otin Lucakselta pinnat pois häkkisängystä, joten sehän nousi sitten aina heti ekalla kerralla herätessään. Eräänä aamuna se oli levittänyt kaakaojauhetta ympäri keittiötä ja itseään, joten en oikein uskaltanut jäädä enää "hetkeks köllimään" sänkyyn kun se tuli meitä herättämään ja jatkoi matkaansa. Aina se ei tosin tullut, kerran esimerkiks heräsin puoli kuuden aikaan siihen kun se imuroi olkkarissa. Kyllä, harkitsin erittäin vakavasti pinnojen takaisin ruuvaamista.

Pidin sen kanssa kuitenkin vähän palaveria ja nykyään se nukkuu noin kuuteen asti, jonka jälkeen tulee hissukseen meitä herättämään kuullessaan Florianin olevan hereillä. Nämä aamut on tosi vaihtelevia varsinkin nyt kun valoisaa on joka päivä aiemmin enkä todellakaan tiedä mitä kellojensiirto saa aikaan. Tuskin ainakaan mitään hyvää. Ja ei, sillä monelta se menee illalla nukkumaan ei ole mitään vaikutusta, kerran se kukkui melkein yhteentoista asti ja tsädääm - viiden jälkeen sirkus jälleen aukesi!

Asiaa ei toki parantanut yhtään se, että Florianin nelikuisena alkanut yöhulinointivaihe ei oikein ottanut rauhoittuakseen, päinvastoin vain pahentui siten että sen höpöttelyn sijaan se itkusteli ja rähinöi. Onneks nyt on alkanut näyttämään paljon paremmalta, viime yönäkin se heräsi vain kahdesti eikä ollut ollenkaan vihainen, tahtoi vain syödä ja nukahti pian uudestaan. Kylläpä olinkin tänä aamuna jälleen kuin uusi ihminen kun Lucas kymmentä vaille kuusi tuli kuiskailemaan olevansa hereillä.

Florian on myös kuin uusi ihminen - se viihtyy nykyään jopa yksin! Siis yksin! En nyt tarkoita ettäkö jätän sen kotiin kun lähden kauppaan, tottakai jonkun pitää olla kokoajan näköetäisyydellä, mutta ne ketkä ovat sen tavanneet voivat myös todeta että ei todellakaan ole sen tapaista viihtyä yksin leikkimatolla leluja katselemassa. Tai ylipäätänsä viihtyä jossain muualla kuin sylissä. Mutta kyllä, nyt se on tapahtunut! Pari kuukautta sitten kirjoitinkin että tuskinpa sitä ikuisesti pitää kantaa ja näin se päivä koitti, kannatti olla kärsivällinen!

Se on siis jo pari viikkoa ollut usein suopea muullekin paikalle kuin sylille eli uskallan jo sanoa että se kanniskelu on ohi. Nyt kun sen vuoksi olen opetellut käyttämään jälleen kahta kättä päivittäisissä askareissa sen yhden sijasta, olen myös tajunnut että olipahan melkoiset ensikuukaudet! Florian on aina ollut aivan ihastuttava, rakas pieni pallero, mutta sen kaltaista newbornia en kyllä toivo kenellekään jolla on jo yksi vilkas uhmainen kotona.

Ylläolevaan kuvaan voi kuvitella Lucaksen kyseisessä tilanteessa: "BABYY, ota kuukkua!". Mun molemmat ihanat muruset ansaitsevat ihan kohta ikiomat postauksensa, kun vain ehtisin! Meillä on tosiaan melkoinen härdelli täällä käynnissä, kun suunnitellaan tässä talon kanssa kaikenlaista kivaa, esimerkiksi siitä pois muuttamista! Niinpä, kauanpa me täällä viihdyttiinkin, mutta koska ilman tätä mahdollisuudet olisi niin paljon suuremmat ollaan päätetty että eihän me haluta näitä lasten lapsuusvuosia elää ikivelkavankeudessa ja finanssihuolissa.

Velkavankeudessa ei siis ole mitään vikaa, mutta jos se velka on niin suuri ja pitkäikäinen (kiitos remontissa ilmenneiden kaikkien hauskojen yllätysten...) kuten meillä, houkuttelee tietysti pienempi ja lyhyempi kivemmalla kodolla hyvin paljon enemmän. Saas nähdä mitä kevät tuo tullessaan, kirjoittelen myös talojutuista mahdollisimman pian lisää, nyt jään odottelemaan armasta miestäni kotiin! Jos jotakuta kiinnostaa joku tietty juttu niin toivokaa, lupaan kiireiltäni toteuttaa toiveenne, pusimuii!

Florian 5 kuukautta

• Vauva osaa nousta päinmakuulla suorien käsivarsien varaan, ja hän harjoittelee ahkerasti kääntymistä päinmakuulta selälleen. V
• Selällään ollessaan vauva pystyy nostamaan päätään sen verran, että hän ulottuu tarttumaan omiin polviinsa ja varpaisiinsa. V
• Jotkut lapset alkavat vähitellen ryömiä tai vetää itseään eteenpäin. X
• Esineen vaihtaminen kädestä toiseen onnistuu. V
• Esineeseen tarttumiseen vauva käyttää koko kättään, tai molempia käsiään, mutta irrottaa otteensa, jos hänen eteensä tuodaan jotain muuta kiinnostavaa. V
• Pitää toistosta ja tekee mielellään yhtä ja samaa asiaa kerta toisensa jälkeen. V/X
• Osa erottaa toisistaan kolme esinettä muodon, värin ja koon perusteella. V
• Side omiin vanhempiin vahvistuu ja epäluulo vieraita ihmisiä kohtaan kasvaa. Lapsi iloitsee tutut kasvot nähdessään ja saattaa pelästyä tuntemattomia ihmisiä kohdatessaan. V
• Vauva on kiinnostunut peilikuvastaan, jolle hän usein hymyilee. V
• Hän kuuntelee mieluiten yksinkertaisia sanoja ja lauseita, laulua ja ”vauvapuhetta” ja vastailee mielellään kysymyksiin. V

 

Florian on jo pitkään osannut kääntyä kumpaankin suuntaan ja nostelee myös takamustaan mutta ryömimiseen ei vielä osoita sen enempää kiinnostusta. Selällään se viihtyykin ainoastaan jos joku tekee jotain hassua, mutta muuten se on vain masullaan, meidän syödessä se makaa pöydällä! Se ei edelleenkään viihdy hetkeäkään kauempaa yksin, mutta enää sitä ei tarvitse sentään kanniskella ympäriinsä kokoaikaa.

Aloitettiin soseiden maistelu viikko sitten, tähän asti selvittiin siis täysin täysimetyksellä josta olen hyvin iloinen. Ei me olla vielä ehditty maistamaan kuin porkkanaa (ihkaensikosketus yllä) ja kesäkurpitsaa, aloitellaan ihan rauhassa ja tutustutaan myös siihen lusikkaan, tämä aloitus tuli lähinnä sen vuoksi, ei ruokatarpeen sillä Florian on todellakin kasvanut vallan tarpeeksi! Tältä kuulta ei ole kuin pituus joka on 68cm, mutta nelikuisena paino oli jo (vaikka tyhjensi koko masun sekunti ennen punnitusta) 7180g, puh!



Florian on jälleen parantanut päiväuniaan entisestä ja saattaa nukkua jopa puolitoistatuntia kerralla (jolloin olen ihan paniikissa että onko se kipeä)! Mutta jos sille kehittyy joku rytmi kestää sitä riemua ehkä viikon verran. Edelleen välillä on päiviä että se ottaa yhdet puolen tunnin unet koko päivän aikana. Nyt olen tosin saanut sitä nukahtamaan myös jopa vaunuihin (pitkällisten lykkimisten ja laulelujen jälkeen), mutta ei se niissäkään pidempään nuku. Öisin herätään nykyään myös ihan miten sattuu ja välillä halutaan yrittää pysyä hereillä höpöttämässä (jolloin vaan käännän kylkeä ja annan sen jatkaa seurusteluaan yksin), nelikuisena alkanut hulinavaihe ei meinaa ottaa loppuakseen.

Kun Florian syntyi, samana päivänä kuin Lucas, ajattelin heti että onpa kätevää, Lucaksen vanhat vaatteet mahtuvat täydellisesti! Joopajoo, se on käyttänyt nyt sellaisia vaatteita joita Lucas piti vasta ensimmäisenä kesänään ja syksynään! Suurin osa on edelleen sen selän syytä, koska housuista menee vieläkin jotkut 56:t, mutta bodyt ja haalarit on oltava 68-74-kokoa. Mutta yksi sama niissä on ollut: Floriankin vihaa pukemista ylikaiken.

Vaunuilu ei siis edelleenkään ole mikään Florianin lempiharrastus enkä kovin kauas kotoa uskalla lähteä, mutta olen esimerkiks voinut hakea Lucaksen "päiväkodista" niin että Flori on vaunuissa! Edistystä! Toki selkänoja pitää olla koholla niin ettei se ole täysin makuuasennossa, mutta ennen sekään ei auttanut. Vaikka tämäkin beibe on joihinkin muihin tuholaisiin verrattuna edelleen sellainen helppo vauva, olen silti iloinen että vauvat on nyt tehty ja kohta meillä asustaa kaksi taaperoa! Siihen asti nautiskellaan vielä tästä kaikesta kitisevästä höpönassusesta, on se tällaisenakin niin kovin söpö ♥ !