lauantai 27. kesäkuuta 2015

Autoillen Alpeilta Välimerelle

Kaunista lauantaita Tirolista! Saavuttiin kotiin tosin jo keskiviikkona, mutta lomasta palautuminen otti aikansa, varsinkin kun ihan hetken päällä ollut auton ilmastointi ilmeisesti aiheutti mulle pikakipeytymisen ja koko eilinen meni vain maaten. Onneks kyseessä oli tosiaan vain nopea tauti ja tänä aamuna olo oli taas hyvä!

Juhannushan on perinteisesti vietetty Suomessa ja olen edelleen sitä mieltä että se todellakin on se paras paikka sitä viettää, mutta koska lasten passeissa kestikin odotettua kauemmin olisi lentäminen äkkilähdöllä sinne ollut niin kallista että se piti nyt skipata. Sen sijaan äkkilähtövaraus Välimeren Adrian rantakohteisiin oli hurjan halpa - varsinkin kun varasimme bungalowin very last minute, alle vuorokausi varauksesta kirjauduimme jo sisään!


Iloinen matkaaja vielä yöpuvussa kello 5:19.

Mutta mitä kuului Kroatiaan? Hyvää, oikein hyvää! Kirjoittelen itse lomasta vielä erikseen, ensin vuorossa pelkkä matkustusosuus. Mehän emme siis lentäneet, vaan matkattiin autolla - vaikka bensakin on kallista, on lentäminen huomattavasti paljon kalliimpaa nyt kun Lucaskin maksaa lipusta jo täyden hinnan. Me käytettiin myös paikan päällä autoa lähes joka päivä, mutta silti bensaa kului alle kaksi tankillista, eli noin 120 euron edestä.


Oksutauolla yhdestä pahimmista Paßeista (vuorelle ylös sekä takaisin alas toiselle puolelle vievä tie on nimeltään Paß), tie meni näin:


Keski-Eurooppa on hyvin suosittu kiertoajelukohde, mutta mähän en ole oikein autoiluihmisiä joten en ole täällä asuessani ikinä myöskään tehnyt moista reissua, tuohon lähelle Italiaan olen usein ollut kyytiläisenä ja tietysti lukemattomia kertoja Müncheniin lentokentälle. Nekään eivät silti ole todellakaan verrattavissa tällaiseen 8-11 tunnin matkantekoon Alppien läpi aina Välimeren rannalle saakka - vaikka en edelleenkään välitä autoilusta, oli itse ajomatkatkin jo tosi upeita ja voin ehdottomasti moista suositella! Näin jo pelkästään tästä kotimaasta niin paljon kaikkea että huh!


Menomatkan reitti vs. ....

Kilometrejähän meidän lomakohteeseen Kroatian Vrsariin ei olisi ollut kuin 400 - jonkahan Suomessa voisi selvitä neljään tuntiin! Täällä kuitenkin tiet ovat kaikkea muuta kuin suoraa eikä kokoajan voi todellakaan ajaa sata lasissa, muutamat vuoret me ylitettiin jopa 30km/h-vauhtia koska kurvit olivat niin hurjia ja Lucas voi niin pahoin. Tästä syystä menoreissu kesti kahdeksisen tuntia josta viisastuneina takaisinpäin tultiin eri reittiä - samalla kierrettiin parisataa kilometriä mutta menomatkan noin 50 oksupysähdyksen sijaan emme pysähtyneet kun neljästi: aamupalalle, hakemaan kahvia, oksulle/pissille sekä lounaalle. Vältimme siis takaisin tullessa Paßeja (ei tuolle taida mitään suomennosta olla) jolloin Lucaskaan ei oksentanut kuin kerran.


... paluumatkan reitti. Südtirolin pääkaupunkiin Bozeniin poikkesimme lounaalle, oli kiva kaupunki ja hyvää pizzaa!

Matkustus oli siis täysin erilaista Suomen maanteihin verrattuna. Olen kerran ollut kyytiläisenä parin viikon Suomi-Norja-Ruotsi-Suomi-kiertoajelulla eikä näitä voi kyllä mitenkään toisiinsa verrata, ehdottomasti täytyy näiden mun miesten kanssa tehdä sellainen jahka pojat on isompia jotta tajuavat sen eron. Itse en ole ennen oikein edes tajunnut kuinka maantieteellisesti erilaisia maita Suomi sekä Itävalta ovat - meillä on vuoria joo ja Suomessa on tasaista joo, mutta nyt sen kyllä tosissani käsitin enkä enää ihmettele miksi niin monet suomalaisetkin tekevät ajoretkiä tänne päin Eurooppaa, oli tuo kyllä hieno kokemus ja mielettömästi nähtävää jo ihan vain autostakin katsellessa.

Näin tosiaan paljon asioita joita en ennen ole nähnyt, yksi hurjimmista oli Tirolin ja Salzburgin rajalla olevan Felbertauernstraßen täydellisesti tuhonnut kivivyöry. Kurkatkaa kuvia linkistä, mä olin jotenkin niin ihmeissäni etten tajunnut itse napata kuvaa - eihän tällaistakaan tapahdu Suomessa! Muuten olin aika ahkera kuvaaja, tosin lähinnä vain autosta lasin takaa joten määrä korvaa laadun!


Reitiltä löytyi kaikkea - autobaanaa, kurvikkaita vuoristoteitä, huimia korkeuksia sekä pikkukylien läpi ajoa. niin ja tietysti paljon pitkiä tunneleita, niistä Florian tykkäs erityisesti!

Lasten kanssa autoilusta en oikein osaa kummemmin kertoa koska kaikki lapset ovat niin erilaisia ja saattavat myös muuttaa autokäyttäytymistään ihan lennossa. Olin esimerkiksi aika kauhuissani miten autovihaaja-Florian kestää kaukalossaan niin pitkään, mutta matkat menikin melko kivuttomasti! Toki yhden voin sanoa: kaikki pitää tehdä lasten ehdoilla ja nuttura löysällä niin koko porukalla on kivaa!


Klo 5:40 Viimeinen näköyhteys merelle vs. ...


... klo 7:00 ensimmäiset vuoret näkökentässä ♥ !

Mutta yhden tajusin loman aikana (viimeistään puolivälissä viikkoa täällä meidän kylässä kuvattavaa Bergdoktoria telkkarista katsoessa) - kyllä mulla nämä vuoret tosiaan vie siitä vedestä voiton. Meret on aina kauniita ja erittäin vaikuttavia ja usein ikävöin kunnon suomalaisia järviä, mutta viimeistään nyt vakuutuin siitä että jos valita pitää niin vuoristo on mulle tosiaan se ykkönen.


Tässä kohtaa meinasi itku päästä, 10,5 tunnin matkanteon jälkeen tervehti meitä vihdoin ihana Innsbruck.

Sellainen kokemus oli se! Jos on jotain kysyttävää voi tietysti yrittää kysyä mutta en lupaa että ainakaan autoaiheisiin kysymyksiin osaan vastata, haha! Lisää matkajuttuja sekä muita kuulumisia seuraa myöhemmin (mutta ei välttis kovin tiheästi koska Stefan on perjantaihin asti lomalla ja torstaina mun äiti tulee viikoks meille), jos joku tietty asia kiinnostaa kovasti niin saa toivoa :) !

10 kommenttia:

  1. Hahahahah onks toi mutkatie joku vitsi :DDDD ! Kammottava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oliskin :D !!! Pakkohan nuo vuoret on jotenkin ylittää ellei tunnelia ole mutta ei toi kyllä ihmisen hommaa ole, no paitsi Stefan ja Florian viihtyi hyvin. :D

      Poista
  2. Samaa mieltä, ottaisin vuoret paljon mieluummin kuin meren tai järvet. Kaikessa jylhyydessään ja majeteettisuudessaan ne saavat ihmiselle sellaisen olon, jota en itse ainakaan mistään muualta saa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, majesteettisuus ja jylhyys on hyvät sanat kuvailemaan! Merellä tuntee mielettömän vapauden, vuorilla taas jotenkin sellaisen oman pienuuden. :)

      Poista
  3. Wow! Juuri tuollaisen reissun haluaisin itsekin tehdä :) Ollaan haaveiltu, että joskus vaan ajettaisiin ympäri Itävaltaa, tutustuttaisiin uusiin paikkoihin ja mentäisiin minne nokka näyttää. Mutta olen aika varma, että mullekin tulisi noilla teillä huono olo, kun jo vähemmän mutkaiset tiet aiheutti aikoinaan lievää pahoinvointia :D Mutta kyllä nuo maisemat on sen huonon olon arvoisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei ollut ennen mitään autopahoinvointia mut raskauksien jälkeen on ollut, mutta kyllä tämä oli tosiaan nyt kaiken sen kärsimyksen arvoista :D ! Ehdottomasti kannattaa, onko sun miehes ajellut täällä paljon? Jotkut itävaltalaiset kun on käyneet kaikkialla, osa vaan omassa osavaltiossaan ja osa ei ole poistunut kotikaupunkia pidemmälle. :D Steiermarkistako se oli? :)

      Poista
    2. Eipä se kai hirveästi ole ajellut ympäriinsä. Sillä on ne tietyt paikat lähiympäristöstä, missä se taas on sitten ajellut paljonkin perheen kanssa. Hieman on rajoittanut, kun hän hankki ajokortin nyt vasta Suomessa, niin ei ole siellä Itävallassa voinut ajella oman halun mukaan niin paljon. Steiermarkista hän on joo! :) Mullekin siis on Itävallasta ne paikat tuttuja, missä ollaan hänen perheen kanssa käyty. Mutta sitten kun on varaa niin auto alle ja kohti Itävaltaa ja siellä sitten fiiliksen mukaan eteenpäin :D

      Poista
    3. Se kortittomuus kyllä kans rajoittaa tietty! Mutta ehdottoman hyvä idea, tosin mä en tiedä raaskisinko täysin pelkällä fiiliksellä lähteä ku sitten satavarmasti googlaisin reissun jälkeen että EII, tuokin ois ollut matkan varrella jne. :D

      Poista
  4. Oikein hirvittelin matkaanne Alpeilla,kun muistin,minkälaisessa pelossa itse ajoin Ranskan puolelta Alppien yli Italiaan joskus paljon nuorempana.Varsinkin alastullessa teki mieli sulkea silmänsä aika ajoin.Takaisin tulin sovinnolla tunnelin kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voii sun Alppireissua, siitä oot kertonut aiemminkin jotain hauskoja tarinoita! :D On nuo kyllä aika hurjia, silläkin ajattelin tänne sen kirjoitella kun jos ei ole ajellut kuin Suomessa niin on tommoista tietysti älyttömän hankala edes kuvitella!

      Poista