Antaa sataa

Tänä vuonna se iski ihan yhtäkkiä ja arvaamatta. Nimittäin syksy! Vielä viime viikolla (kuten viikkokaudet sitä ennen) lämpötila oli kolmessakymmenessä ja tuntui siltä ettei kesä lopu ikinä, lämpöisiä iltoja riittäisi vielä lukemattomia. Ja sitten bäämm! Pudotus 15 asteeseen oli melko karu, sandaalien vaihto tennareihin kamalaa ja pitkien vaatteiden etsiminen vielä kamalampaa.

Rakastan talvea ja syksykin on jees, mutta yleensä se saapuu vähän hitaammalla tempolla, siten että siihen ja sen tuomaan kylmyyteen ehtii pikkuhiljaa tottua. Viime viikolla illat meni leikkipuistoissa kesäkuteissa chillaten, tällä viikolla ei ulos ole päivälläkään ollut asiaa ilman takkia! Paitsi nyt on vihdoin saatu nauttia jo auringostakin, mutta kesän lämpö on kyllä jo mennyttä.

Lasten kanssa sitä on oppinut arvostamaan kesää ja sen tuomaa helppoutta - ulos lähtiessä ei tarvitse vetää kuin aurinkorasvat iholle, kengät jalkaan ja hattu päähän. Välikaudet ovat superärsyttäviä, varsinkin nämä alut kun aamulla on kylmä mutta lämpötila voi piankin kohota niin että aamulla päälle vedetyt vaatteet ovat liikaa.

Tämä kesä oli ainutlaatuinen, olimmehan kaikki ensimmäistä ja luultavasti viimeistä kertaa lomalla ja duunattiin muutto ja sen mukanaan tuomat kaikki uudet kuviot. Varsinkin heinä-elokuu oli aivan ihanaa aikaa kun muutto oli lopullisesti ohi, ajokorttitouhut suoritettu ja aikaa kokea uutta kaupunkia ja nauttia perheestä loputtomasti. Tapasimme ihkauusia ja uusvanhoja ystäviä, uimme, pyörähdimme Suomessa, kävimme grillijuhlissa, saimme Suomimummon viikoksi kylään ja rakastuimme Innsbruckiin joka päivä enemmän.

Päällimmäisenä tästä kesästä ja kaikesta hulabaloosta jää kuitenkin ehkä mieleen ne perheen kanssa leikkipuistoissa vietetyt lämpimät illat. Ihanat arkiset hetket, vaikka tavallista arkea tämä kesä ei ollut nähnytkään. Näillä muistoilla on hyvä jatkaa syksyyn ja aloittaa täysin uusi arki - nimittäin koulu! Ensi viikon lopulla on tutorpäivä ja seuraavana maanantaina se sitten alkaa. Tänään sain vihdoin vahvistuksen että sain paikan juuri niiltä kursseilta ja luennoilta joille halusinkin, jeii!

Ennenkuin sanon lopullisesti hyvästit tälle kesälle, oli pakko vielä vähän katsella kuvia meitä tässä loppukesästä hellineistä (no ja hiostaneista...) lämmöistä, paljaista ihoista, sukattomista jaloista ja pilvettömistä taivaista! Kaikki mahtavat ukkosmyrskytkin taitaa olla jo ohi, byhyy! Seuraavaksi lienee Lucaksen päiväkotikuulumisten aika, siihen asti heippa ja kertokaahan mitä teillekin kuuluu :) !

Kun kuopus päiväkodin aloitti

Kuten olen monesti kertonut, Itävallassa ei ole ollenkaan päiväkoteja alle 3-vuotiaille vaan ainoastaan yksityisiä Kinderkrippejä tai perhepäivähoitajia. Tosin nyt Innsbruckin kaupunki on alkanut touhuamaan myös kunnallisia Krippejä näille pienemmille (tarkoittaen 18 ikäkuukaudesta eteenpäin) ja tällähetkellä heillä onkin jo kymmenen tilaa jotka ensi vuonna haluaisivat avata. Nekin ovat tosin maksullisia, mutta ilmeisesti vähän edullisempia kuin nämä yksityiset - en tosiaan juuri asiasta tiedä kun on kokonaisuudessaan ihan uusi juttu.

Florianin Krippetaival alkoi siis elokuun alussa - alkuun tosi hyvin, sitten heikommin ja kun taas meni hyvin, jäikin päiväkoti (puhun nyt kuitenkin päiväkodista vaikka se ei "oikeasti" se olekaan) puolentoista viikon remonttilomalle. Maanantaina palattiin jälleen arkeen ja otettiin pari ensimmäistä päivää jälleen rauhassa, ensin olin vain tunnin poissa ja seuraavana päivänä jo kaksi. Aamun hyvästit olivat kamalia - itku silmässä huuli väristen Florian sanoi heippa ja tassutteli leikkimään.

Mutta meni tosiaan vain pari hassua päivää ja se olikin taas kuin vanha tekijä! Enää ei harmita eikä suupielet valu alaspäin hyvästellessä ja kun tulen sitä hakemaan kertoo se (sillä omalla, hieman hankalalla kielellään) hurjan innoissaan mitä kaikkea onkaan tehnyt (tai mitä on syönyt...). Tänään he olivat olleet vähän kauempana puistossa ja päiväkodintäti kertoi että Florian ei oikein olisi malttanut istua kärryssä vaan olisi halunnut vain itse kokoajan kävellä! Totesin vain että en oikeasti edes muista milloin se viimeksi olisi istunut vaunuissa - me liikumme joka paikkaan joko kävellen tai hän kolmipyörällään!

Se on siis nyt näin totutuksen päätteeksi ollut pari päivää siellä puoli yhdeksästä noin varttia vaille kahteentoista - sitten kun kunnon arki (ts. meidän koulut) alkaa tulee aikataulu olemaan ehkäpä noin 4 x klo 8:30-12. Joskus viedään myöhemmin ja joskus haetaan aiemmin, sen näkee sitten! Ainoa miinus on se että he aloittavat syömään lounasta jo klo 11:15, joten jos ei halua että lapsi syö siellä niin pitää hakea jo yhdeltätoista johon ei oikein ehdi.

Kokonaisuudessaan ollaan oltu kyllä Florianin kanssa hurjan tyytyväisiä, tädit ovat ihania ja ruoka on hyvää, terveellistä ja joka päivä itse tehtyä! Muutaman viikon päästä on ensimmäinen vanhempainilta, saa nähdä mitä kivaa siellä selviää. Viimeksi kun olin Krippen vanhempainillassa (Lucaksen entisen), askartelimme lapsille lyhdyt Martinsumzugia varten, joimme olutta ja kuohuviiniä ja söimme sipsiä joten en tiedä yhtään mikä mua tällä kertaa odottaa ... :D Ensi viikolla myös Lucas pääsee vihdoin päiväkotiinsa, siitä lisää sitten ♥ !