A very merry Christmas

Hulinaa, kadut täynnä valoja vaan
Valoja väreissä taivaan ja maan
Joku piiloutuu lahjavuorten taa
Joku kadulle pulloja soittelemaan

Juoskoon tää kansa sen kiireensä kii

Jota varten tänne muka synnyttiin

Mulla ei oo kiire minnekään

Aion sulle kynttilän nyt sytyttää

Joulu on saapunut tänäkin vuonna ilman stressiä. Noin 95% lahjoista toi postimies, toissapäivänä vielä kävin eräässä keskustasta sivummalla sijaitsevassa ja tästä syystä hiljaisessa ostoskeskuksessa hakemassa puoleen hintaan lapsille ihanat jouluyöpuvut. Kaikki muu hoitui internetin kautta - eli kiitos 2017, muuten ei juuri lahjoja heruisi koska joulun alla shoppailemaan en todellakaan vapaaehtoisesti lähtisi. No okei, vuodenajalla ei kyllä mun kohdalla ole väliä.

Siivottu on, ihan kuten aina. Tai no, en mä kyllä lattioita kovin usein pese mutta sattui niin hyvä sauma että olin hetken yksin kotona niin ajattelin tehdä sitten senkin. Mutta joku seinien pesu - toivon aina sen olevan vitsi! Saunakin kuulemma pitäisi hinkata jouluksi, no, onneksi ei ole saunaa. Parvekkeen lasien pienet kädenjäljet pyyhin pois muutamassa minuutissa, tähän aikaan vuodesta aurinko ei onneksi paista laseihin niin että kaikki pitäisi pestä.

Jouluruoat valmistuvat myös ilman stressiä. Ainut mikä aiheutti ärsytystä, oli lahjojen paketointi. Haloo Helsinki vähän auttoi, voi miten hyviä lauluja ne onkaan viime aikoina tehneet. Ja ainut mikä on jäänyt, on tänään sulkeutuvien joulumarkkinoiden karusellilla ajelu - eihän siitä olekaan kävelty joka päivä ohikaan kuin vasta 1,5 kuukautta. Eilen piti mennä, mutta satoi kaatamalla vettä joten leikittiinkin vain naapurissa. Tänään korjataan asia, ehdottomasti! Ai ja Love Actuallya aloin katsoa vasta eilen, huh. Onko olemassa jotain muuta yhtä ihanaa jouluelokuvaa?

Vesisade ei ole tänä alkutalvena ollut mitään normaalia meillä, vaan täällä on tullut älyttömästi LUNTA! Mä olin ihan satavarma että JOS lunta tulee, tulee se joskus tammikuussa. Mutta sitä on tullut jo vaikka kuinka usein ja meillä on ollut myös hyytäviä jopa -8 asteen pakkasia alhaallakin! Ollaan kylmyydestä (haha) huolimatta nautittu ulkona olosta ihan täböllä, käyty katsomassa Hungerburgilla Nikolausta, keskustassa Christkindleinzug ja leikitty jokapuolella lumessa.

Me ollaan Stefanin kanssa otettu myös tavaksi että käydään kerran viikossa aamupäivällä laskemassa kun lapset on päiväkodissa. Tällä viikolla oli niin hyvin lunta että päästiin laskemaan 1900 metrin korkeudessa olevalta Seegrubelta aina 860 metriin Hungerburgille asti! Toivottavasti lumitilanne sallisi sen myöhemminkin, nyt lapset on kaksi viikkoa lomalla joten käydään vain kaikki yhdessä laskemassa - Lucas sai juuri uuden, ihan oikean lumilaudan ihkaoikeilla lautakengillä!

Valkoinen maa, lunta sataa
Tässä mä seison takki auki taas
Tämä vuosi joitain suosi enemmän
Valkoinen maa, antaa sataa
Tahtoisin päästä sua halaamaan
Tänä vuonna tämän joulun kanssas jaan

Meitä tämä vuosi todellakin (omien valintojen ansiosta) suosi, elämä on ihanampaa kuin ikinä. Nyt me lähdetään ajamaan sillä hiton karusellilla ja sitten joulu saakoon tulla! Me vietetään se samalla kaavalla kuin aina, Stefanin äiti tulee huomenna ja jää yöksi, joulupäivänä saadaan Stefanin isi heti aamusta tänne. Toivottavasti jouluruuista riittää taas moneksi päiväksi, nam! Aivan ihanaa joulua kaikille ja onnea ja iloa uudelle vuodelle ♥ !

Kultainen syksy

Itävallassa kutsutaan lokakuuta sanoilla "Goldener Oktober", kultainen lokakuu. Sitä miksi asia näin on, en aio selittää mitenkään - antaa kuvien puhua puolestaan! Onko Suomen syksy näyttänyt yhtä kauniilta?

 

 

 

Viimeisin kuva on Stefanin puhelimesta napattu kun oltiin kävelemässä Arzler Almille anopin kanssa ja olin ottanut tyhjän akun kameraan mukaan! Lokakuu kohteli meitä jälleen myös säiden puolesta hyvin, yli 20 lämpöasteen päiviä pilvettömällä taivaalla kertyi aika monta. Toisaalta taas viileinä aamuina oli ihana käydä juoksemassa (tai siis hölkällä...). Lokakuun alussa kävivät myös mun äiti ja veljenpoika, jotka saivat kokea sekä 25 asteen lämpöä että syysmyrskyä, Tirol näytti parhaimmat puolensa!

Marraskuu onkin alkanut huomattavasti kylmemmissä merkeissä (sekä 3,9 magnitudin maanjäristyksellä, ensimmäiseni ever!), mutta ei se mitään, kunhan on tarpeeksi päällä! Ehkä mä ensi kerralla kirjoitankin jotakin, heibba! :*

Adjö sommar!

Kun kesä lähestyy loppuaan, valtaa mut aina melankolia. Vaikka rakastan talvea, on siirtymä syksyyn aina yhtä karu. Tuntuu myös että itken joka vuosi samaa asiaa! Ei mun ankeus kauaa kestä, oikeastaan olen nyt näin muutaman viikon kylmyyden jälkeen jo ihan sinut asian kanssa. Varsinkin kun vuoret alkaa olla yhä useammin valkoisina, voi miten ne onkaan kauniit!

Lapsilla jatkui päiväkodit kolme viikkoa sitten, mulla alkaa koulu ensi viikolla. Mielenkiintoisten luentojen lisäksi mulla on myös kaksi pelottavaa tutkimusmenetelmäseminaaria, toivon ettei jouduta ihan kamalasti käyttämään mitään hankalia tietokoneohjelmia... Ja ensi viikolla lapsilla on myös synttärit - ja saadaan Suomen mummo ja poikien yksi Suomiserkku kylään!

Nyt kuitenkin ajattelin vielä kerran palata ihanaan kesään, kuten taidan joka syksy täällä blogin puolella tehdä. Täältä palaa - meidän kesä 2017 ♥ !

Vietettiin taas paaaaljon aikaa meidän ehkä-lempparileikkikentällä Alpenzoon Judenbühelillä - pääosin ihan omalla porukalla ilman ketään muita!

Välipalahedelmiä parvekkeella.

Lucaksen päiväkodin ihanilla kesäjuhlilla, kuvassa myös yksi Lucaksen parhaista kavereista.

LUNTAAA ♥ !

Yhdellä meidän vaki-iltaleikkikentistä oli usein sama perhe, jolla oli kerran niin paljon jätskiä mukana että tarjosivat meidänkin lapsille!

Florianin ollessa vielä viikon päiväkodissa, vietettiin me Lucaksen kanssa yksi aamupäivä kaupungilla silmälääkärillä ja shoppaillen!

Meidän ihanat Suomivieraat ♥ ! Käytiin lapsi- ja tyttöporukalla myös väärinpäintalossa!

Eräänä aamupäivänä heitettiin puolivahingossa 10 kilometrin lenkki, vitsi lapset oli reippaita! Nähtiin myös Christophorus-hätähelikopteri, how cool!

Baggersee-järvellä tuli vietettyä myös melko monta iltapäivää, tämä kesä kun oli koko säähistorian kolmanneksi kuumin! Siitä hyvästä trooppisia öitä, eli jolloin lämpötila ei laske alle 20 asteen, oli myös harmillisesti normaalia enemmän... Mutta onneksi myös upeita myrskyjä, kotona niitä on kiva katsella ja kuunnella!

Myös Tivoli-maauimalasta muodostui meidän yksi lempipaikoista, varsinkin koska sinne me päästään pyörilläkin. Ja kun varjolämpötila on yli +35°C, sitä pulahtelee mielellään viileämpäänkin veteen!

 Suomiloma oli jälleen ihana ja saatiin yllättäen nauttia sielläkin upeista keleistä! Loppukesän/alkusyksyn aurinko ei tosin kovin paljoa lämmittänyt, mutta ainakin muistin taas arvostaa kotona sitä lämpöä.

Kotiinpaluun jälkeen seuraavalla viikolla oli mun synttärit ja oltiin vielä silloinkin uimassa. Viikonloppuna tulikin sitten ensilumi! Toki vain ylös vuorille, mutta silti, Tirolin sään vaihtelevuus on kyllä ihan huikea.

Viimeisenä lomapäivänä käveltiin vielä Arzler Almille eikä tälläkertaa tarvittu kuin 45 minuuttia, Floriankin menee jo niin kovaa! Eikä kukaan valittanut väsymystä tai mitään muutakaan, ihanaa. Tuo metsän läpi kulkeva reitti on siitäkin niin kiva että siellä ei juuri ihmisiä näy. Ensi vuonna voidaan harkita jo muillekin Almeille kävelyä!

Eläimet (vuohet, puput, kanat sekä ponit, lehmät hieman ylempänä) olivat onneksi vielä paikalla, seuraavalla viikolla nekin lähtivät laaksoon talven viettoon.

Kiitos kesä, olit ihana, nähdään taas ensi vuonna ♥ !